IRC-Galleria

Voiko enempää välittää?
Vai onko se vain kuvitelmaa.
Tiedän sinunkin välittävän,
mutta entä jos en osaa luottaa siihen enää.
Tiedän sinunkin haluavan sitä,
mutta entä jos en halua tietää.
En voi vielä sanoa rakastavani,
koska en tunne sinua tarpeeksi.
Miten voin väittää ede välittäväni,
jos en tiedä sinusta tarpeeksi.

Jokainen sekuntti haluan olla vieressäsi
ja käpertyä kainaloosi.
Jokainen hetki haluan olla luonasi
ja aina kun olet poissa on minun kylmä.
Jokainen minuutti ilman sinua vieressäni on kidutusta
ja jokainen sana ilman vastaustasi on turha.

Ja silti väitän, etten voi rakastaa.
Miten voisin?
Noh, mutta rakastathan sinäkin minua.
Tiedän sinun rakastavan,
koska he kertoivat minulle.
Sinä kerrot hänelle,
hän kertoo toiselle
ja toinen kertoo minulle.

Tule luokseni,
äläkä koskaan päästä minua pois.
Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin,
että jos irroitat, niin minä karkaan pois.
Joten pidä lujasti kiinni ja uskottele minulle,
että olen sinun ainoasi!

Pidä lujasti kiinni, että tiedän sinun pysyvän siinä vierellä.
Halaa minua niin, etten haluaisi olla missään muualla kuin kainalossasi.
Pidä kiinni, mutta näytä, että luotat, vaikka olisinkin kauempana.
Anna tilaisuus rakastaa rajatta ja rakasta itsekin.

"Ei sun kannata nukkuu yksinään,
sillä yksin tarvii pakkasella monta peittoa."

Jep, fanitetaan Maj Karmaa!

Kyllä mä välitän, etkä sä voi sille mitään. Joten parempi vaan mukautua asiaan ja välittää musta kanssa. No oikeastaan välitäthän sä jo nyt, mutta kestääkö tää?

Anna syy luottaa ja välittää vielä enemmän.

*__________* Tykkään <3

... Kehitin vaan järkevämpää tekemistä, kuin IRC-Galleria.

Eli siis joo. Eipähän oo tainnut muakaan paljon netissä nähdä roikkumassa, mutta johtunee ehkä siitä, ettei minulla ole ollut aikaa paneutua tähän URL-elämääni, kun IRL-elämässä on tapahtunut niin paljon.

Vietettiin viikonloppuna Maijan synttäreitä ja sinäkin päivänä tapahtu paljon, mutta ei siitä sen enempää... Ne jotka ei tiedä tapahtumista, niin eivät sitten tiedä, enkä näe syytä niistä kertoa. Öh, niin joo.


Löysin aivan ihanan lauseen. Oli vissiin Sity-lehdessä ja leikkasin sen talteen. "Elä omaa elämääsi, sillä tulet kuolemaan oman kuolemasti!" Joillekin tuo lause sopii paremmin kuin toisille ja luulen, että ne joille se sopii tietävät sen ihan itse parhaiten. Eikä ole syytä siitäkään sen enempää puhua.

Hmm.. Joo oon kuullu, että muutama ihminen lisää on järkyttyny siitä, että minä ja Maija ollaan kavereita. En ole vielä osannut sanoa, että ketä siitä on eniten järkyttynyt, mutta kun eivät ne itsekään tiedä. *virn* Heh, on meillä Porilaisilla kivaa!

Määrittele millanen on täydellinen ihminen,
jotta tiedän mihin pyrkiä.
Etkö näe kuinka lujaa huudan,
ponnistelen ollakseni täydellinen,
jotta huomaisit minut.
Käperryn nurkkaan ja yritän kutistua olemattomaksi.
Mikä tahansa on parempi kuin katseesi,
joka kertoo minun epäonnistuneen,
taas.
Kipu jyskyttää rinnassa
ja pyytää pästä ulos.
Ei, en voi päästää pois,
en saa itkeä.
Itku kuuluu heikoille
ja heikko en halua olla.
Haluan vain tulla huomatuksi omana itsenäni.

Sinä katsot kohti,
mutta ei näe minua.
Kuuntelet sanoja,
mutta et ymmärrä niitä.
Näet edessäsi vain epäonnistujan,
joka on pahempaa kuin kirous.
Tunnet istesi huonoksi,
koska olet saanut aikaiseksi
jotain noin epäonnistunutta ja turhaa.
Et edes halua ymmärtää minua,
koska sinullahan on jo se mitä kaipaat,
kolme lähes täydellistä olentoa.
Pidät minua vain kateellisena väliinputoajana,
yhtenä neljästä.

Voisitko joskus kuunnella?


/// tää on omistettu vain ja ainoastaan mun äidilleni...

Viettäkää kaikki hauska joulu ja rauhallinen sellanen :D

Jeps, eli saihan noi yhdet taas yhden niin hyvän idean, joka sitten päätettiin toteuttaa.
"Mennääks Hämeelinnaa?" "Joo, mennää vaa, mut mä en ainakaa oo kuskina".
Ei siinä sitten mitään, Mikahan lähti meille kuskiksi.
Eli perjantaina noin 21.00 meikät lähti sitten painamaan kohti Hämeenlinnaa.
Oltiin joskus puol yhden aikaan siellä ja mentiin sitten Rock Towniin pitämään hauskaa.
Joo olihan se ihan hauskaa, mutta rupes vaan vähän väsyttää ku neljän aikaan yöllä mulla tuli tuo 24 valvottua tuntia täyteen :D
Noh, sitten lähdettiin vielä ajamaan takasin Poriin.
Jossain tuolla Pirkkalan kohdilla Hane ja Kekkilä sai maailman parhaimman ideansa ja kävivät sitten viuhahtamassa. Että näin pojat, hauskaa oli.
Tein varmaan siinä kotiin ajomatkalla tyhjän puhumisen ennetykseni kun piti saada se kuski pysymään hereillä ja itteni siinä samalla.

Totesin kyllä sitten, että en uskalla enää lähteä teidän kanssanne yhtään mihinkään kun mulla on tuo nauruun kuolemisen vaara niin suuri teitä katsellessani.
Ja sitä paitsi, mun täytyy nyt taas miettii tätä juttua.. Maija tietää kyllä mitä :D

Tein itselleni lupauksen vuosi sitten.
Nyt nähdään kuinka hyvin olen lupaukseni onnistunut täyttämään.
En kovinkaan hyviin, mutta selviän hengissä.
Ainakin toivon niin.
Lupasin itselleni,
että unohdan lumiukkojen teon.
Mutta kuinkas kävikään.
Sainhan minä pyydettyä anteeksi lumiukolta,
mutta vain ymmärtääkseni,
että hajoitin sen aivan suotta.
Että pidin siitä enemmän silloin kuin se oli ehjä.
Silloin kuin se seisoi pihalla ja
odotti minua leikkimään kanssaan,
rakentamaan sille perheen, talon ja
suunnittelemaan sen tulevaisuutta.

Noh, täytyypä olla ainakin ylpeä,
että sain edes jotain vuodessa aikaiseksi.
Vaikka lumiukko onkin niin täydellinen,
että kaikki onkin minun syytäni,
niin mitäpä siitä.
Tuntuu vain niin turhauttavalta,
kun ei taaskaan tiedä,
mitä lumiukko oikein minusta ajattelee.
Kun tuntuu,
ettei se tiedä itsekään.
Välillä vihaa niin paljon,
että tuntuu sulavan siihen rikin katkuun,
joka sen ympäröi,
ja välillä sekin taitaa rakastaa niin paljon,
että sen hiilisilmät vaihtuvat kauniiksi punaisiksi sydämiksi.
Mutta kuinkas sitten on sen muun ajan laita.
Voisitko rakas lumiukko kertoa minulle,
mitä ajattelet.
Vihaatko minua todella niin paljon kuin luulen,
vai tunnetko samoin kuin minä?

Jep, kannattaisikohan munkin hankkia sellanen kuin pieni elämä itselleni... Ei kellään olisi ehdotusta mistä voisi löytyä, kun itseltäni on nuo ideat jo loppu...
Enkä kiitos vaan halua niitä, jotka löytyvät tuolta Anttilan tai Citymarketin roskiksista, kun nekin on vähän liian kalliita mulle.
Jepjepjep.
Just, taisi olla eilen hauskaa, ainakin muilla minua katsellessaan. Hyvä, että selviytyivät koettelemuksesta hengissä. :D
Juurikin niin.

Eilen illalla kun tulin kotiin
taivas oli ihanan pilvetön ja
siellä näkyi paljon tähtiä.
Mun oli aivan pakko jäädä tuijottaan niitä
kymmeneksi minuutiksi siihen pihalle.
Siinä ajassa näkyi kuitenkin viis tähden lentoo :D

Heh, jos ois jääny kauemmaks aikaa seisoo ni
oiskohan nähny enemmänkin?

Itken.
Kyyneleet ovat katkeria,
katkeria itseni vuokse.
Oma oli päätökseni,
turha siitä on enää valittaa.
Minulla ei ole oikeutta noihin kyyneliin,
jotka vierivät poskeani pitkin ja
kastelevat tyynyni läpimäräksi.
En muista kenenkään muun jättäneen jälkeensä näin huutavaa tyhjyyttä ja yksinäisyyden ja kaipuun tunnetta,
kuin jäi sinun jälkeesi.
Ehkäpä tunne menisi pois,
jos osaisin rakastua uudestaan ja
päästää jonkun lähelleni.
Mutta ennen sinuahan luulin,
etten koskaan rakastuisi.
Luulin,
etten koskaan kaipaisi omaa perhettä ja perhe-elämää.
Nyt sekin päivä on tullut,
En tiedä vieläkään haluanko niitä lapsia vieläkään,
mutta sinun kanssasi olisin valmis edes miettimään asiaa.
Tuntuu kuin sydämeni repeytyisi kahtia.
Puolikas jäsi minulle jatkamaan elämääni ja
toinen tulisi luoksesi ja jäisi sinne ikuisiksi ajoiksi.

Auta unohtamaan!