IRC-Galleria

Itken.
Kyyneleet ovat katkeria,
katkeria itseni vuokse.
Oma oli päätökseni,
turha siitä on enää valittaa.
Minulla ei ole oikeutta noihin kyyneliin,
jotka vierivät poskeani pitkin ja
kastelevat tyynyni läpimäräksi.
En muista kenenkään muun jättäneen jälkeensä näin huutavaa tyhjyyttä ja yksinäisyyden ja kaipuun tunnetta,
kuin jäi sinun jälkeesi.
Ehkäpä tunne menisi pois,
jos osaisin rakastua uudestaan ja
päästää jonkun lähelleni.
Mutta ennen sinuahan luulin,
etten koskaan rakastuisi.
Luulin,
etten koskaan kaipaisi omaa perhettä ja perhe-elämää.
Nyt sekin päivä on tullut,
En tiedä vieläkään haluanko niitä lapsia vieläkään,
mutta sinun kanssasi olisin valmis edes miettimään asiaa.
Tuntuu kuin sydämeni repeytyisi kahtia.
Puolikas jäsi minulle jatkamaan elämääni ja
toinen tulisi luoksesi ja jäisi sinne ikuisiksi ajoiksi.

Auta unohtamaan!