IRC-Galleria

Kävelen hämärällä käytävällä.
Edessäni on vielä pitkä matka,
mutta siitä huolimatta en halua
enkä voi kääntyä takaisin
ja palata lyhyempää tietä takaisin alkuun.

Pysähdyn,
edessäni käytävä on vielä sumuinen.
Käännyn katsomaan taakseni.

Näen monia ovia,
osa on auki,
osa kiinni ja
osa raollaan.

Näen myös monia ikkunoita.
Joistain loistava valo on kirkas
ja joissain himmeä.
Niitä on monia lähekkäin
ja jotkut kauempana.

Tiedän käytävän olevan elämäni.

Tiedän ovien olevan tuntemiani ihmisiä.
Aukinaiset ovet ovat ihmisiä,
jotka ovat yhä elämässäni.
Kiinni olevat ovat jo poistuneet ja
raollaan olevat eivät osaa päättää.

Ikkunat ovat onnen hetkiä elämän varjoisella käytävällä.
Välillä niitä on paljon ja välillä todella vähän.
Välillä niistä on enemmän iloa ja
välillä vähemmän.