IRC-Galleria

Esirippu laskeutuu,
peittää näkyvistä.
Estää ihmisiä näkemästä,
ettei tähden elämä ole niin hohdokasta.
Verhon takana voi itkeä.
Voi pyyhiä kyyneleet pois
ja piilottaa jäljet meikillä.
Se piilottaa ongelmat
ja antaa vain ilon näkyä ulos.
Verhon taakse ei kukaan nää.

Lavalla voi hymyillä,
näyttää onnelliselta,
mutta lavan takana kaikki on toisin.
Kulissit vain näkevät karut kyyneleet
ja hartaan ikävän.

Nyt kun luet tätä tekstiä, sinun on kopioitava tämä blogiisi ja tehtävä tämä,
jos et tee, ihminen jota rakastat kuolee.

Muistatko, missä suutelit ensikertaa? - Kyllä muistan.
Kuka on sinulle tärkein ihminen maailmassa? - Hän tietää kyllä itsekin sen.
Minkälaisessa seurassa viihdyt? - Sellaisessa, jotka ymmärtävät ettei elämää tarvitse aina ottaa vakavasti!!!
Tunnetko paljon ihmisiä? - Kyllä :D
Mihin suurin haaveesi liittyy? - Elämään ;)
Kerro jokin pieni mukava toiveesi? - Kesä, loma ja työt
Kutiatko helposti? - Ikävä kyllä :D
Antaisitko kumppanillesi anteeksi jos hän pettäisi sinua? - Todennäköisesti kyllä
Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? - Hän tietää sen itsekin.
Onko Titanic hyvä? - Kyllä
Ovatko naiset heikompia kuin miehet? - Riippuu tilanteesta ja ihmisistä, ei aina
Kamalin tunne? - Pelko
Paras tunne? - Onni
Oletko ikinä ollut kännissä? - Kyllä, useastikin.
Oletko ikinä ollut masentunut? - Kyllä, mutta ylimentiin :D
Jaksatko elää elämääsi? - Kyllä, nykyään. Välillä on niitä vaikeita hetkiä, mutta tahdonvoimalla niistä mennään yli :D
Keihin luotat? - Itseni lisäksi vain kahteen ihmiseen oikein kunnolla.

Joo...
Oli sitten sellanen ilta eilen...
Vatsalihakset kunnolla krampissa, kiitos meen eilisen ryhmän.
Tuli ainakin naurettua.

Naurasin varmaan vieläkin sitä Ollin ja Jussin hupaisaa pillileikkiä,
mutta kun ei pysty.
Kyllä varmaan kuuli koko Pori,
missä likkui meidän poppoo,
kun eihän se mitenkään hiljasta menoa ollut,
vaikka me nyt ei mitenkään pitkälti ulkona käveltykään.

DU:ssa porukka varmastikin tuijotti meitä kuin hulluja,
koska meillä oli vähän ylikivaa.
Mutta joo.
Mun sisaret ainakin on ihan himmareita,
sillä kello kaks mä tajusin,
että ne on kaikki lähtenyt jo nukkumaan,
mutta mitäs pienistä kun ei nekään meistä :D
Onneksi kavereita löytyy aina paikalta. :D

Tänää soi Janne Hurme - Suuttumaan, Ruben Gomez - Siempre mañana

Joskus on helpompi olla vain iloinen,
kuin ajatella tulevaisuutta.
Joten jätän ajattelun jollekin muulle. :D

Tällä hetkellä ei ainakaan omat aivot toimi,
joten ei se varmaan niin kovin vaikeeta ole :D

Niin niin...
Just näin...


V cxf
moi k<ikkii metisil menee lujaa xD


Merita ja Tomi pääsi väliin... :D
Siis just siinä järjestyksessä.

Ollaan siis taas porukalla empun tykönä ja
meno on melko hillitön... :D
Paikalla on sellanen normi porukka ja muutama muu... :D
Merita, Marissa, Minttu, Tomi, Katri, Essi, Emppu, Anniina ja Annina :D Siis Lampela ja Dunderberg.

Just... :D
No niin... :D

Jos mä voisin kulkea sinne,
missä tähdet kohtaavat,
löytäisin todennäköisesti sinut.
Mutta en kuitenkaan uskalla kulkea sitä tietä tänään.

Toisaalta kuitenkin haluaisin,
mutta riittääkö sinulta ymmärrys?
Sen tahtoisin kuitenkin tietää ennen kuin etenen suuntaan tai toiseen.
Agressiivisesti tai hitaasti,
sinun sääntöjesi mukaan.

Vaikka kuinka sanoisin,
etten voi luottaa sinuun,
en kuitenkaan koskaan lopeta luottamista.

Taisin tehdä tilauksen,
jota en oikeasti halunnut.
En mä halua turhia riitoja tärkeiden ihmisten kanssa,
mutta tulee aina vaan tehtyä typeryyksiä.

Sanat tuntuvat tulevan suusta aivan väärässä järjestyksessä
ja järki tuntuu jäätyvän aivan liian usein.
Ainakin kun kyseessä on hän.

Tiedän, että pitäisi taas opiskella kärsivällisyyttä
ja ajattelua ennen kuin sanoo,
mitä sylki suuhun tuo.
Mutta jos se ois niin helppoa,
niin kaikkihan niin tekis.

Että sellaista tänään.
En oikein tiedä mihin suuntaan sitä lähtisi juoksemaan vai lähdenkö juoksemaan ollenkaan.
Toisaalta haluan vain olla ja katsoa,
mutta toisaalta kuitenkin levoton luonne käskee liikkumaan.

Tiedän, ettei ilman luottamusta ole mitään,
mutta kuitenkin mitään ei myöskään saavuta,
jos ei välillä luota tuntemattomaankin.
Sitä juurtuu paikoilleen maahan,
jos ei aina välillä hyppää tuntemattomaan ja toivo,
että jalat jaksaa ottaa vastaan.

Välillä on vain niin vaikea tehdä päätös.
Välillä on vaikea antaa pala itsestään
ja yrittää luottaa siihen, ettei toinen särje sitä.
Mutta siitä huolimatta sitä aina jaksaa toivoa.

Oisko se oikeesti niin paha hypätä tuntemattomaan
ja oikeesti päästää jonku muun elämääni?

Jos hyppään, tuletko mukaan?

Että sellainen hiihtoloma...

Meidän sitkeä venäjän toy löydettiin lauantaina hengissä ja tuotiin kotiin.
Viikon ehti vinku olemaan tuntemattomilla teillä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Ei pikkuinen edes mitään kovin pahoja ulkoisia vaurioita saanut,
mitä nyt oli kamalan paljon laihtunut muutenkin pienestä olemuksestaan.
Ruusu on kyllä aivan selvästi venäjältä tuotu rottakoira ja nyt se vielä todisti sen,
vaikka mä olen sitä epäillyt...
On se vaan niin pieni.

Jees.
Viikonloppu kului melko rauhallisissa merkeissä,
mitä nyt muutamia kavereita näin ja kävin bilistä pelaamassa... :D
Oli sitten kyllä varmaan näky...
Ihmeellisten ihmisten seuraan mäkin sitten aina eksyn,
ei voi muuta sanoa...
Ja joskus pitäisi opetella olemaan ihan kaikille ventovieraille höpöttämättä,
eihän sitä ikinä tiedä millaisia ne tyypit on... :D
Mutta jos ollaan tännekin asti yhtenä kappaleena selvitty,
niin miksei sitten tulevaisuudessakin... :D

Meidän ruusu on edelleen hukassa.
Toivottavasti pikkunen nyt saadaan elävänä kotiin :(
Sehän tässä ois kaikkein tärkeintä.

Jos kukaan on sitä tuolla enäjärven, metsämaan ja kyläsaaren lähimailla nähnyt painelevan,
ni olkaa oikeesti kilttejä ja ilmottakaa.



Anniina ja Tomi olivat ystävällisesti minua muistaneet,
vaikka en oikestaan koko päivänä ole koneella ollut.
Vain 76 kommenttia saapunut.. :D
Ja sitä ennen tais olla 25 jos oikein muistan... :D

Siinä on ollut kavereilla riemussa pitelemistä :D

Jaa joo... Ei kukaan nyt ois meen pientä venäjän toy:tä ole nähnyt??! Ruusu lähti sunnuntaina karkuun, eikä oo sen jälkeen näkynyt... :(

Mulla on taas ollut "kivaa" :D
Typerä taitaa tällä hetkellä kuvata
mua paremmin kuin hyvin,
mutta välillä sattuu sellaista.

Elän vain todistaakseni,
ettei kipu tapa ihmistä
ja kaikki mikä ei tapa,
se vain vahvistaa...
Joten mä oon kohta oikeesti teräsMIES!

Teräsnaiseks en haluu,
ku se on ihan typerä... :D
Eikä musta oo niihin saappaisiin :D

Tämä elämä on tarkoitettu elämistä varten,
joten viedään se kunnialla loppuun asti.
Vai mitä ihmiset?

Nauretaan, iloitaan ja pidennetään elämäämme,
Eikös vaan?