IRC-Galleria

Käske mun unohtaa,
käske mun lopettaa,
kun mulla on vielä mahdollisuus siihen.
Käske mun muistaa,
että se oli vaan hetki.
Sano mulle,
että oon outo ja tarkoita sitä.

Sattumus toisensa perään varjostavat tietäni
täällä synkkien ajatusten äärellä.
Tahdon kerrankin oikeasti pois,
en jaksa enää hymyillä.
En jaksa näytellä onnellista,
en leikkiä unohtanutta.
VOi, opeta unohtamaan,
lahjoita raskas unohdus ylleni.

En ehkä osaa selittää
ei sanat riitä vaikka kuinka yrittää
sä luulet olen tunteeton
mut jos vain tietäisit
kuinka sekaisin mun tunteet on
antaisit aikaa, se ainoo lääke on

Chorus:
yritä ymmärtää
ei ole helppoa tää
vaikka pois kävelen
sua silti ajattelen

yritä ymmärtää
ei ole helppoa tää
sua palvon yöt valvon
ja kaipaan viereesi sun
miks teen näin kaiken väärinpäin

olen ollut neuvoton
yhtä tyhjää kavereiden neuvot on
onko myöhäistä nyt tää
mä haluaisin vielä yrittää
olisi niin tyhmää, kaikki hyvä pois heittää

Chorus...

taas yritän, mut sanat ei riitä
vaikka kuinka selitän
yritä ymmärtää, yritä ymmärtää

Chorus...

taas yritän, mut sanat ei riitä
vaikka kuinka selitän


*****

Näin se vain menee *surullinen hymy*

Yksi plus yksi on kaksi,
mutta jos siihen lisätään vielä yksi
niin saadaan tulokseksi kolme.
Voi, kuinka totta tuosta
sanonnasta onkaan tullut minulle.
Kaikki tämä ahdisttaa ja pelottaa minua.
Haluan pois,
pois tästä kaikesta kurjasta.
Tahdon juosta,
juosta kuin kaunis peura,
joka juoksee vapaana laajoilla nurmikentillä.
Haluan unostaa,
unohtaa sinut ja elämäni.
Paeta sitä, mikä kerran oli minulle niin rakasta ja tärkeää.

Et ehkä usko sanojani, koska välttelet minua.
Mutta tiedän sydämessäni, etten unohda sinua koskaan.
En, vaikka kuinka haluaisin.
Rakastan, mutta haluan unohtaa.
Miten tehdä se?
Kerro minulle, miten voin unohtaa sinut?!
Sinut, jonka luona sydämeni kerrankin oli rauhaisa.

ANTEEKSI

Tanssin kunnes pääni on täysin pyörällä,
kunnes jalat eivät enää kanna.
Vielä yksi kierros,
pyörähdys ja tauko.
Lanne taipuu,
muotoilee kuvion vain sinulle.
Mutta ei se sinua kiinnosta,
et edes nää sitä.
Ei haittaa minua.
miksi pitäisikään haitata.

Vielä yksi juoma,
juon pohjanmaan kautta.
Terveydeksi sinulle,
kertomaan kaipuustani.
Tukahduttamaan turhat ajatukset
ja tuomaan kaivatun unohduksen.

Vielä yksi ihminen,
olen valmis lähtemään.
Valmis jättämään tämän kaiken,
jotta en enää satuttaisi sinua.
Luulen kuitenkin,
että lopullinen lähteminen satuttaisi sinuakin.
Lopullinen vapautus tästä kaikesta,
vapaus pahuudestani.
Olen paha,
mutta en halua muuttua.
En enää,
koska minulla ei ole enää syytä.
Syytä rakastaa sinua,
joten anna anteeksi.

Anna anteeksi paskamaisuuteni,
ja anna minun kuolla nopeasti pois.
Pois muistoistasi,
pois elämästäsi.

Jalat juoksevat lujaa,
tahtoisin juosta vielä lujempaa
tai lopettaa juoksemisen.
Mutta en voi tehdä kumpaakaan,
koska en tiedä haluanko
ottaa sinut kiinni
vai antaa sinun juosta pois silmistäni.
Kumpi olisi helpompaa?
Jos ottaisin kiinni
joutuisin kertomaan rakkaudestani,
mutta jos annan sinun mennä
en voi koskaan kertoa sitä sinulle.
Haluanko kertoa?
En tiedä.

Askeleet rummuttavat kylmää asfalttia,
tahtoisin pyytää sinua odottamaan,
mutta en ole sen arvoinen.
Välimatka pysyy samana koko ajan,
ei lyhene eikä pitene.
Kumpa se tekisi jompaa kumpaa,
päättäisi puolestani.

Päässä takoo,
ei jaksa enää.
Silmissä pimenee,
kaikki haihtuu pois.
Kaadun,
kukaan ei ole ottamassa kiinni
vaikka luulin niin.
Sattuu,
käteeni sattuu,
koska se otti kiinni kaatumiseni.
Nousen ylös,
puhdistan lehdet vaatteistani ja hiuksistani.
Niin, vaatteet ensin.

Katson nopeasti ympärilleni,
huomaan sinun pysähtyneen.
Astun askeleen ja
sinä teet samoin.
Astun toisen,
kolmannella säntään taas juoksuun.
Tällä kertaa vain juoksen pois.
Minä satutin,
sinä kuuntelit,
mutta et ymmärtänyt.

Avaan oven,
astun sisälle lämpimään.
Haen kynän ja paperia.
Kirjoitan kirjeen,
ajatuksiani sinulle.
Nousen ylös,
pyyhin raivostuneena kyyneleet
pois poskiltani,
jonne ne ovat karanneet.
Kävelen hitaasti koti kirjelaatikkoa.
Avaan sen ja tiputan kirjeen laatikkoon,
posti tua sen huomenna sinulle.

Näet kirjeen,
avaat sen.
Luet omituisia sanoja,
etkä ymmärrä niitä.
Jokin käskee sinun katsoa kirjettä paremmin,
katsot ja tunnistat käsialan.
Tiedät sen olevan minulta.
Rypistät kulmiasi,
etkä vieläkään ymmärrä.

Anteeksi anto on hyve,
jota ei minulle ole suotu.
Niin sen on oltava,
niin se on oikein.
Sanat suustasi satuttavat käsiäni,
kyllästyneet iskusi seinään murentavat jalkani.
Kompastun itseeni ja putoan.
Näin sen on oltava.

Vihdoin ymmärrät,
mutta samalla tajuat kuinka myöhässä olet.
vedät takin päällesi,
laitat kirjeen taskuun päättäen vastata siihen.
Lähdet ulos ystäviesi kanssa
ja unohdat kirjeen.

Paperi rypistyy,
sanat katoavat.
Kirje kastuu,
muste suttaantuu ja katoaa.

Kävelet hitaasti kotiisi.
Paperi putoaa taskustasi,
kumarrut nostamaan sen.
huomaat siinä kaksi sanaa.
Anteeksi rakkaani.
Loppu on liuennut pois.
Et enää muista keneltä se on,
ehkäpä et halua muistaa.

Unohduksesi satuttaa,
mutta pyyhin veren pois käsistäni
ja jatkan tyhjää elämääni vielä hetken.


**********
Oho, sehän sisältää sen kaiken ajatuksen vaikka onkin pitkä.

Elämässä sattuu ja tapahtuu...

Vau, tänään meillä oli ekat mies asiakkaat. Ja hyvinhän se meni. Ois varmaan voinut mennnä huonomminkin, mutta asiakas oli tyytyväinen :D

Hmm... Peljästyttävää...
Jaa mikä vai...
No minä.

Joskus elämme vaikeita aikoja oi ystävä hyvä.

Joo, tiedetään, etkä kuitenkaan uskoisi vaikka keroisinkin. Hmm, mitenkäs se nyt näin on mennyt... Ei mun sulle pitäny soittaa, saati sitten puhua, mutta kuitenkin niin tein.. Ikävää.

Tyttö on sekasin, mutta ei se haittaa. :D

Jos sattuisi rakastumaan, niin eikö sen pitäisi olla joku tuttu?
Joku johon uskaltaisi helposti luottaa ja turvata?
Tai voisiko se olla joku outo.
Ei en usko.
Mutta uskoa on monenlaista.
Hmm... Toivottavasti voin uskoa juuri siihen mihin haluan.

Näin teen.
Tehkää tekin.

Uskottomuus on paha, jota kukaan meistä ei harrasta tietoisesti.
Joten sinut voin unohtaa.
Et ehkä tiedä lukeutuvasi siihen, mutta niin se vain on.
Sydämessä yksi, mielessä kaksi.
Tai ehkäpä ei sittenkään.

Voisit ehkä löytää sen tien jonka minä kadotin,
tien jota hänkin kerran kulki.
Tietämättää hän valitsi aina oikein,
kunnes oli minun vuoroni valita.
Valitsin väärin,
ja maksan siitä suurta hintaa.

Yritä sinä,
ehkä onnistut.
Nyt tiedän kuinka valita,
valitakseni oikein.

Olen onnellinen,
olet onnellinen.
Yhdessä voisimme olla todella onnellisia.
Kuka kuitenkaan antaa sille mahdollisuuden.
En minä ainakaan.

Haluatko olla tuttu,
haluatko olla rakastettu.
Voisit olla molempia,
jos vain niin haluat.

Toivon sinun haluavan,
koska siihen liittyy toivoni.

Ihminen tietää kun vaan osaa lukea.
On eräs lupaus vain pitämättä ja tänään aijon senkin tehdä. Ehkäpä vain kaksi tämän ymmärtää, mutta kukapa siitä välittää.
On meillä eri tavat, mutta lupaukset pidetään aina, kunhan sopiva aika löytyy. Usko tai älä mäkin osaan tän jutun.

Joo-o, ja taas vois mennä hauskaa pitämään. Hah, rakkaani, koska niin teemme?
Äh, et usko kuitenkaan kun mäkään en usko. Liian sekavaa.

En usko ensimmäiseen enkä toiseenkaan. Mutta minkäs teet jos ajatukset on muualla?!
R.A.K.A.S, ei se Kari Tapiokaan mistään tiedä. :D
Uusinnan paikka taitaa olla, vai mitä ihminen?

Etsii, etsii, etsii ja löytää, ei haittaa vaikka kuinka kauan joutuu etsimään.

Äh... Liian monta asiaa, kukaan muu voi ymmärtää. Maija rakas, jos ymmärrät noi kaikki oot nero!