Perjantai ja lauantai oli vapaata, tänään sit viiminen päivä harjottelua. :(
Automatkalla takas kotiin heittäydyn niin nyyhkyks, että melkein (en siis ihan) itkin. Unelmapaikka millaseen tahtosin työllistyä jahka valmistun, mutta tuota paikkaakaan ei kesään mennessä vissiin edes ole enää.
On se kumma, että mielenterveyskuntoutujien kanssa mulla ei petä hermot vaikka toistaa sataan kertaan samat asiat joka päivä, ns. "normi-ihmiset" taas saa mut usein raivon valtaan jo pelkällä olemuksellaan. :/
Kutsumus vissiin?