IRC-Galleria

Yhtäkkinen sisäinen ikävän tuottama surun jalokivi vierii rinnastani maata kohden. Olet poissa viereltäni, mutta et elämästäni, etkä sydämmestäni. Olet sisälläni, vaikka asia tuntuukin jotenkin oudolle ajatella sitä, mutta kunnioitan tätä juttua enemmän kuin mitään tällähetkellä maassa olevaa asiaa. Elän lailla enkelin, hiljaa ja eloisasti. Onnellisena siitä, että tunnen todellisen ystävän, joka ei poistu läheltäni koskaan pois!!! Mitään hienompaa en tiedä, kuin tämän tunteen ja teon merkityksen. Rakasta ystävää ei kukaan voi koskaan unohtaa, jos ystävyys on täydellinen, mutta ei turha seka sorto tai sitähän se just on...heh