IRC-Galleria

Yhtäkkinen sisäinen ikävän tuottama surun jalokivi vierii rinnastani maata kohden. Olet poissa viereltäni, mutta et elämästäni, etkä sydämmestäni. Olet sisälläni, vaikka asia tuntuukin jotenkin oudolle ajatella sitä, mutta kunnioitan tätä juttua enemmän kuin mitään tällähetkellä maassa olevaa asiaa. Elän lailla enkelin, hiljaa ja eloisasti. Onnellisena siitä, että tunnen todellisen ystävän, joka ei poistu läheltäni koskaan pois!!! Mitään hienompaa en tiedä, kuin tämän tunteen ja teon merkityksen. Rakasta ystävää ei kukaan voi koskaan unohtaa, jos ystävyys on täydellinen, mutta ei turha seka sorto tai sitähän se just on...heh

Miksi ihmisen pitää valittaa pienistä asiosta? Luulen tämän tympeän ihmisen olevan kateellinen toisille,koska heillä on sentään elämä mistä voi valittaa. Valittaja jaksaa sitten pohtia toisten tekemisiä,koska hänen elämänsä sisältö puuttuu. No onhan se hyvä,että nämä naapuri valittajatkin saavat edes jonkinlaisen elämän itselleen. Konstilla;valitus!

Miksi ihmisen pitäisi aina olla samanlainen? Eikö voisi muuttaa muotoaan ja näköään aina välillä? Tekee ihmeitä olotilalle ja mieliallalle, kun osaa pitää hauskaakin, eikä vain olla tylsä ihmis kummajainen. Tämä maailma on paikka, jossa kerran elämme, joten ei kun kokeilemaan maailman
tuulia. Voi löyty mitä kummallisimpia asioita, kun oikeista paikoista vain osaa etsiä. Ei niitä aina tarvi etsiä, koska välillä voi törmätä hojonkin aivan odottamatta! Eli tänään pensseli käteen ja kotona heilumaan.heh

Mietintä kanavani käyttävät päätäni tänään paljon,koska ajatukseni harhailevat jossain. Vaikeaa,mutta todellista. Pitäisikö luottaa omaan vaistoon,vai unohtaa vaisto ja antaa palaa? Ongelmatilanne.hehe

Tänään on päivä, jonka avain jengi muistaa varmasti. Otamme osaa suruumme ja tunnemme läheisyytesi sydämmissämme. Uskon puhuvani kaikkien puolesta, ketkä sinut tunsikin. Kaipaan sinua ja siitä on jo vuosi. Aika menee menojaan ja maailma muuttuu. Näemme ehkä vielä siellä jossain tai toivon niin! Tulen tänään luoksesi, mutta olet vain eri muodossa. Ei se haittaa, koska tunnen läheisyytesi silti. (kaipuuta ei voi poistaa, mutta sen voi oppia hallitsemaan. Surua ei voi kadottaa, mutta se voi muuttaa muotoaan. Älä itke tyhjyyttä, vaan iloitse siitä mitä oli. Maailma on outo ja arvaamaton, mutta niin olemme mekin.hehe)

No johan on ajan vietettä.Tylsyys kun iskee,niin ei kun irc.n tutkiskelemaan.No on han tää kyl tapa saada tää aika kuluu aikas vilkkaasti,jos ei muuta.Aamulla olin peikon näköinen sänky mato,kun nousin ylös ja lähdin viemään tanskandoggejani lenkille.Olihan se menoo taas sekin!Musta tanskandoggini rita on oikea mohelikki.Siinä sitä sitten taas hihnan jatkona juostiin menemään.=)