Vain tämän kerran
Kuljen lävitse uskon ja toivon, kerran
Olen sieluton eläjä
Revin palasiksi unelmani
Vaikka uskon siihen
Viimeiseen sanaan, siihen
Mitä sieluni havittelee
En löydä mitään sen pahempaa
Olen
Yksinäinen kulkija, olen
Vailla päämäärää
Olen vahva ja rohkea
Niinkuin kuuluukin
Tapaan, jälkeni jättää siihen
Joka tuskan saumoja kiristelee
En ole ainoa laatuani
Olen ihminen, vihattu, petetty, tapettu
Näen viimeisen kerran
Uuden alun ja unohdan sen
Koska en voi enää koskaan
Tekojani unohtaa
Tekojani unohtaa
Olen palavakiirastulessa ja miettivä vain ainiaan
Ansaitsinko tuominsa vai sen
Rakkauden
Sen helvetin maanpäällisen