Lukonsilmästä tuuli viheltää tilkettä pelkäämättä
Raivo on ankea toivo
Ja vaikka hän on
Vuosia himoinnut
Yhteyttä johonkin
Suurempaan silti ei
Ole luonut suhdetta
Itseään erikoisempaan
Usko siis on horjumaton
Hän ei missään pelkää ikinä yhtään mitään
Ja siksi hän astuu pimeään;
Ettei olisi enää mitään menetettävää