IRC-Galleria

Terve taas! Se olis uusi vuosi melkein ovella ja taas saa aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Nyt alkaa olemaan pieni paniikki,kun sitä tulee lisäiltyä kuvia joka ikiseen paikkaan mikä vaan ottaa valokuvia vastaan. Vertille hoidettu korvalääke auttoi,nyt on moonalla korvat kamalassa kunnossa eli sillä oli jäänyt punkkeja korvaan ja nyt sain tilattua lääkäriltä kuurin,josko auttaisi? Nuoriso on kiltisti uuden vuioden eikä porhalla täyttä päätä joka paikkaan ja me vanhemmat muistamme kanssa että kiltisti pitää olla. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009 KAIKILLE!

Moikka taas! Käytiin vertti pojan kanssa lääkärissä ja sielä me sitten vietimme n. 1h. Vertti kävi kastroinnissa ja toivottavasti se nyt on auttava asia tässä. Toinen hiukan huonompi juttu oli että kisuilla on syntymästä lähtien ollut punkkeja korvissa ja ne pitäisi mahd.pian saada pois, ennnen kuin käy pahemmmin.

Terveppä,terve. 8-päivää kun mamin oma kulta lähtee kollina "viimeiselle matkalle". Töissä menee tosi hyvin ja enemmänkin jaksaisi jos olisi aikaa enemmän......Onneksi ei ole :).


Saas nähdä,mitä mieltä poju on kun heräilee tajuttomuudesta ja tajuaa että jotain puuttuu!?
Kisut ovat tosi paljon kasvaneet ja kaunistuneet tai sanotaanko komistunut ja kaunistunut...he,he.

Se on aina kun tänne tulee kirjoittaman asiaa olisi vaikka muillekkin mutta kun alkaa naputtaa niin kaikki ajatukset karkaavat aivoista,joo tuli viikonloppuna käytyä koekuvauksissa ja voipihan olla että minusta tulee itse kuuluisuus......WAU!


Enpä nyt taas keksi mitään muuta mutta kirjoittelen taas kun jotain kivaa tapahtuu.


MORO,MORO!

No moro taas. Töissä ollaan jo 3 viikkoa ja kyllä ei tarvitse miettiä löytyykö tekemistä vai ei kun sitä on. Ajattelin taas päivittää tätä kun täälä tulee käytyä jokaa ikinen päivä,monta kertaa ....he,he.


Kisunpennuilla toisella olisi leikkaus ajankohtainen koska käyttäytyminen alkaa olla aika dominoivaa.
Typy paskat välittää kun toinen dallailee tatti pitkällä pitkin kämppää ja huutaa. Paljon rennompaa on nyt kun saa tehdä töitä eikä tarvitse pelätä että jotain hurjaa sattuisi vaikka minulleppa niitä sattuu.....koko ajan.

Miten tälläistä voi sattua suomessa,missä normaalisti ei satu mitään kauheutta!

Olen syvästi pahoillani tapahtuneesta ja toivotan voimia jaksaa tästä eteenpäin......

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ HELILLE!!!!!

Tässä nukkuu ihanan rauhallisesti vasemmalla vertti ja oikealla ent.mortti,nykyinen moona.
Siis olimme ostamassa kaksi kissanpentua ja halusimme poikia,no kuinka ollakkaan tämä myyjä kertoi tietty että tässä olisi kaksi poikaa vertti alias "swots" oli ensimmäinen jonka olimme oikeasti tulleet hakemaan. Kuinkas ollakkaan myyjä tyrkkäsi mustan pennun syliimme ja ilmoitti että swotsille olisi hyvä jos hän saisi kaverin. No myyjä kertoi tietenkin että tämä musta on poika ja että nyt on veljekset sitten yhdessä..........



Tässä yhtenä kauniina päivänä tulikin sitten selville että tämä meidän ristimä mortti osottautuikin tytöksi ja hänelle annettiin nimi moona,tarkoituksella ettei nimenmuutos tuottaisi hirveästi vaikeuksia kissalle,hyvin on typy oppinut uuden nimen ja neiti on varsinainen leidi:) kävelytyylikin on kuin hienoilla naisilla.....Että ollaan naurettu sitä kuinka kissa voi käyttäytyä noin.

Hei, tänne tulin kertomaan kuinka rakkaita minulle nuo karvapallot ovat. Mortti (uudelleen ristitty) Moona ja hänen veljensä Vertti ovat kyllä varsinaisia vilperttejä,jatkuvasti menossa eikä paikoillaan pysy ollenkaan. Nyt on perheenjäsenistä kuvakin jotta kaikki näkevät kuinka mukamas maatiaisia ne ovat. Valhetta, niissä on 95% siiamilaista ja 5% maatiaista,vertistä sen huomaa hyvin. Tassut ja pää kertovat kyllä mikä on miehiään

Olo alkaa tuntumaan jo hiukan normaalilta,vaikka sitä nyt normaaliksi enään ikinä saa.
Tuntuu kuin se olisi ollut eilen kun vielä pikku tyttönä ryvin auton alla ja autoin mukamas isää korjaamaan autoa,tai kun sain päähäni lähteä ostamaan kivillä kaupasta ruokaa. Voi peeveli noita juttuja naurettiin isän kanssa, vielä enemmän isää nauratti kun tulimme malmin kentältä ja yläkerran asukille mukamas oli hirveästi asiaa ja hirveästi taaksepäin selostaessa käänsin katseeni eteenpäin jolloin mänty osui kohdalle ja kuinka ollakkaan enkö mennyt ja törmännyt siihen, tietysti loukkaannuin isälle siitä kun hän nauroi minulle mutta oma vikahan se tietenkin oli kun en katsonut eteeni. Voi näitä juttuja olisi vaikka kuinka paljon. Yksi mikä on tärkeää on se että muistoja ei kukaan pysty viemään.....Ne säilyy ikuisesti sydämmessä.