IRC-Galleria

Lupailemani tarkka selostus 13.12. 안냥!Partystä. Seuraa piitkänlainen selostus koko päivästä. Alkaatten näin:

Heräsin aamulla klo 11, vaikka suunnitelmissani oli herätä tuntia aikaisemmin. En ollut herännyt herätyskellon soittoon ollenkaan. Aamulla tunti vähemmän aikaa valmistautua, sillä piti lähteä päivän kestävälle kuoroleirille klo 14 ja lähteä sieltä karkuun aikaisemmin. Äidin kanssa tapeltiin jonkun hetken aamulla, sain itteni ihmisen näköiseksi samalla. Syötiin liian vähän aamulla ja päästiin lähtemään siskon kanssa kohti Kuntalaa.

Kuntalassa ipanat eivät olleet yhtään niin kamalia kuin ennen, hyvä. Eivät kyllä ymmärtäneet miksi piti äänenavauksessa avata keho kans. Pyörittelin silmiäni mielenosoituksellisesti ja keskityin omaan tekemiseen. Lähdettiin Kuntalasta kohti Riksua 16:30. Sitä ennen kyllä tunnin verran syötiin karkkeja, sipsejä ja keksejä nyyttärihengessä, naurettiin ihan liikaa Janinan ja Saran kanssa. Kiitos likat, kun veitte osan illan jännittämisestä. Karkasimme aikaisin ja lähdimme kohti Riksua. En ole koskaan ajannut yhtä rauhallisesti Riksuun talvella. Halusin päästä varmasti junaan asti, ettei olisi meikäläisestä kiinni, jos matka töppää johonkin kohtaan.

Riksussa junaan, ei tarvinnut edes odotella laiturilla sitä kymmentä ylimääräistä minuuttia, jotka meillä oli, päästiin junaan istumaan. Junassa ei kuunneltu siskon kanssa musiikki, kumma kyllä, höpöptettiin ja jännitettiin pirskeitä. Saatiin seuraamme melkoisen hyvän näköinen herra kera suloisen koiran, joka ei varmaan ollut vielä vuottakaan vanha. Meinasin tyhjentää sisuaskin jo matkalla pelkän jännityksen takia. Oltiin alta aikayksikön Helsingissä sisällä asemalla, tai siltä se ainakin tuntui.

Lähdettiin kävelemään kohti Gloriaa. Kävelemme Mikonkatua (luulen) pitkin ja törmäämme Lucia -kulkueeseen tai johonkin vastaavaan. Paljon lapseja kuorma-autojen lavoilla ja Lucia-neito muovikynttiläkruunu päässään nähtiin menevän ohi. Väkeä oli paljon, seisottiin siinä muiden ihmisten seassa, kiroiltiin hiljaa toisillemme ja yritettiin tähyillä että milloin se kulkue oikein loppuu. Poliisiautolle hurrattiin ja vilkuteltiin eniten, kun kulkue sitten vihdoin loppui. Käsikynkkää alettiin lähes juosta kohti Gloriaa, naurettiin ja väisteltiin ihmisiä. Oltiin mielissämme kun oli talvinen sää, vähän pakkasta ja satoi lunta. Helsinki näytti nätiltä ja pehmoiselta valkoisen lumipeitteen alla. Pääsimme Glorialle.

Ostimme itsemme sisälle ja veimme takkimme säilytykseen. Aulassa oli menossa DBSK:n jonkun keikan livetaltiointi (en oikeastaan jäänyt ihmettelemään sitä) ja yritin tähyillä että missä niitä lämpimiä juomia oli tarjolla. Emme niitö löytäneet. Painuimme saliin, jossa jytäsi musiikki. Tuttuja biisejä, screenillä menossa joku tanssikilpailu eri bändien kesken, jos oikein ymmärsin. Tuttuja naamoja screenillä runsaasti ja taustalla soi tuttu musiikki kovempaa kuin olen koskaan kuullut. Tanssittiin sitten kaikkiin biiseihin mitä osattiin koreografiat, naurettiin. Hengailtiin kahdestaan salin puolella ja nautittiin musiikeista. Koko illan aikana tuli vain pari biisiä, joita en tunnistanut ja sisko osasi kaikki remix-biisit puolestani ulkoa.

Ilmoitettiin että tanssiesitys alkaa suunnitelmien mukaan klo. 19, ja että Kpop-tietovisa on siirretty klo. 20. Hurrasin hiljaa mielessäni, koska nyt meikäläisellä oli mahdollisuus osallistua myös.
Tanssiesitys alkoi. Viisihenkinen tanssiryhmä esitti ensin Brown Eyed Girlsin Abragadadran. Esitys meni hyvin, eikä tytöt kamalasti kai jännittäneetkään, tai siltä se ei ainakaan näyttänyt. Tanssittiin taasn koreografian mukana siskon kanssa, sikäli mikäli osattiin.
Seuraavaksi kaksi tyttöä esitti remix-tyylisen esityksen, jossa oli mukana ainakin 2PM:n Again & Again, Wonder Girlsin Tell Me ja muita, jotka olen jo unohtanut. Anteeksi. Tämä esitys meni mielestäni vielä paremmin ja sai yleisönkin innostumaan.

Puoli kahdeksan aikaan käytiin siskon kanssa ihmettelemässä aulaa tarkemmin. Harmittelimme, että myynnissä ei ollut muuta kuin korealaisia kynsituotteita, olisin toivonut jotain muutakin. Korealainen manikyyri oli siinä myyntipöydän vieressä. Norebang-karaoke-huone oli myös aulassa, siinä sellaisessa nurkassa. Sohvat olivat varatut, ja pari tyttöä taisi olla laulamassa SHINeen Ring Ding Dongia. Palasimme viilennyttyämme takaisin saliin, tanssittiin.
Mietittiin myös siinä myyntipöydän vieressä, että olisi ollut hyvä jos Suomi-Korea -seuralla olisi ollut pöytä tapahtumassa. Luulen ettei seurasta ei kovin monet korealaisen musiikin harrastajat tiedä ja tuo olisi ollut loistava paikka tuoda seuralle hieman näkyvyyttä. Itse ainakin kaipasin, melkein odotinkin, että siellä olisi ollut Suomi-Korea -seuran pöytä.

Kello 20 alettiin keräämään kilpailijoita repliikillä "Tarvitsemme kymmenen vapaaehtoista" Kipitin lavan tuntumaan käsi pystyssä ja päädyin lavalle. Olin kymmenestä kilpailijasta numero 9. Lavalle menin mielessä, että nyt voitetaan. Ensimmäinen kysymys oli naurettavan helppo, kolmantena kysymyksenä oli Etelä-Korean kansalliseläin. Minä ja kilpailija numero 5 tiesimme oikean vastauksen. Jossain vaiheessa kilpailua suoraan pääni yläpuolella poksahti joku ja kilpailijat numeroilla 8 ja 10 siirtyivät kauemmaksi minusta. Jotain hileen/tuhkan tapaista tippui lattialle suoraan taakseni, mutta meikäläisen päälle ei tainnut sataa mitään. Kisa jatkui. Pian huomasi, että ainakin kaikki kisaan osallistuneet miehet/pojat olivat tulleet mukaan kohdassa "tarvitsemme vapaaehtoisia", osa kaverien yllyttämänä. Kaikille "emt" vastauksille hurrattiin kovaa.
Olin toinen näistä, joilla oli korkein pistemäärä. Äkkikuolema kisaksi. Kilpailijat viisi ja yhdeksän (meikäläinen) kisaamaan lavan eteen. Kysymys: "Kuka on JYP:in artisteista pisimpään ollut trainee?" Olin katsonut Sang Sang Plussan juuri viikolla, ja kyseinen herra oli ollut vieraana. Kirjoitin vastauksekseni Jo Kwon kädet täristen ja voitin. Meikäläinen voitti Kpop-tietovisan. Surreal. Taisin kiljaista kun meikäläinen julistettiin voittajaksi. Tiesin kyllä voittaneeni jo kun näin mitä kanssa kilpailijani vastasi. Ja onnennumeronihan on 5. Ensimmäisen ja toisen sijan kilpailijat oli tiedossa, kolmesta kilpailijasta karsittiin kolmanneksi paras. Saimme palkinnot. Voitin Lotten (kiinan) keksipaketin ja French Pie (koreaksi hurengi pai) keksin. Kiitin palkinnosta ja lähdin siskon luo. Sisko hymyili ja onnitteli. Tarkistin puhelimen ja sisko oli lähettänyt onnitteluviestin jo kun olin lavalla.

Myöhästyttiin junasta kisan takia, ehdittiin 21:48 junaan ja takaisin kohti Riihimäkeä. Junassa juteltiin ja käytiin läpi iltaa ja kisaa erityisesti. Sisko pelkäsi että nolaisin itseni kisassa ja en voittaisi. Tiikeri -kysymyksen kohdalla siskolle taisi valjeta, että siskolla saattaa siellä lavalla olla mahdollisuuksia voittoon. Voittamaan olin menossa ja voitinkin. Sisko sanoi, että vieressä oli jotkut tytöt sanoneet jotain siihen suuntaan, että olisi nyt ollut palkintoina edes cd:tä tai jotain vastaavaa. Itse kyllä odotin parempia palkintoja. En kyllä vielä ole ehtinyt palkintojani maistaa.
Puhuttiin myös musiikkitarjonnasta. Olin hieman pettynyt, sillä osasyy, miksi olin tuonne menossa, oli uuden musiikin löytäminen, nyt siellä soi tuttuja kappaleita, joihin sanat on osattu jo jonkun hetken. Bileiden suosikkibiisi taisi olla G-Dragonin Heartbreaker, sillä sitä tanssittiin monet kerrat ja se jäi soimaan päähän junamatkankin ajaksi. Olisin toivonut hieman enemmän minulle vieraiden artistien biisejä, joita olisin voinut mennä kysymään DJ:ltä ja saada uusia tuttavuuksia musiikkiin, jota kuuntelen. Olisin kaivannut mukaan enemmän oldschoolia (H.O.T:in Candy kerran ei oikein täytä tätä vaatimusta) ja sitä aluksi luvattua nu-metallia. Tai jotain muuta. Iloinen yllätys oli kyllä Aliksin ja Masan remixit, mutta jotain muuta olisin odottanut myös.

Päästiin kotiin ja äiti oli närkästynyt kun tultiin kotiin niin myöhään, mutta kun kerroin että oli meikäläisen ja voittamani kisan vika, ilme muuttui heti ja äiti halusi nähdä palkintoni. Suihkun kautta petiin.

Eilen tajusin ennen kymmeneltä alkavia tuntejani, että nyt kärsin nestevajauksesta ja yritin tankata itseeni mahdollisimman paljon nestettä. Kahdelta alkoi metikan tunti ja puolta tuntia myöhemmin en enää pystynyt olemaan paikallani tuli aivan järjetön olo. Tajusin että kuume oli noussut aika korkealle, kun aloin miettiä että kohta on pakko ottaa sormukset käsistä, kun sattuu pelkkä niiden pitäminen. Äiti ajoi meidät Lopelle, siskon kuoron pieneen konserttiin laulamaan ja meikäläisen kotiin. Kotona mittasin kuumeen niin kauan kuin pystyin mittaria kainalossa pitämään, ei ehtinyt olla edes täyttä aikaa ja mittari näytti 38,5 jo silloin. Valtasin sohvan, en edes nukahtanut ja katsoin telkkaria. Iltaa kohden olo parani, kuume tuli hitusen alas (38,3).

Nyt istun sohvalla telkkarin vieressä, koska oma huoneeni on kuin pakastin ja täällä voi sentään tehdä jotain. Kuumetta en ole vielä ehtinyt mittaamaan, mutta tuntuu kyllä että on vielä jonkun verran lämpöä. Kroppani ei pidä meikäläisestä.

Mutta 안냥!Party oli loistava kokemus, ja haluan kyllä seuraaviin pirkseisiin kanssa. Opittiin myös, että 안냥!Partyn lipulla saa seuraavaan korealaiseen tapahtumaan euron alennuksen. Lippu tulee menemään talteen. Seuraavaa korea-tapahtumaa odotellessa!