Tämä likka pystyy olemaan jo melkein tavallisesti. Pitää vain pitää aina välillä vähän taukoa jä lähteä kaikista mahdollisista koneista kauemmaksi ja odottaa että tulee lähes normaalo olo.
Vähän säätämistä aiheuttaa, mutta se on pientä eiliseen verrattuna. Sisko kävi hakemassa radiokellon tai kelloradion tai mikä ikinä lienee alas sängystä ja repi sängyn valon irti seinästä. Nukuin ihan mukavasti. Kun vetäisin peitot korviin asti tuntui eilen ensimmäistä kertaa, että on turvallinen olo. Tuntui jännältä, mutta hyvällä tavalla. Aika vapauttavalta oikeastaan.
Tänään nyt sitten siedättänyt itteäni. Kykenen jo olemaan koneita lähellä paljon kauemmin kuin aamulla. Huomenna jatkuu.
Eilen jo ehdin miettiä, että jo on ironista. Meikä on sähkölle herkkä ja opiskelin datanomiksi. Voiko ihminen enempää sahkön kanssa olla tekemisissä? No juu kyllä voi, sähkömiehet, mutta kuitenkin. Opiskelin kyllä ihan sähkömiehiksi opiskelevien kloppien vieressä koululla. No juu.
Kääriydyn taas villaan nukkumaan. Huomenna pitäisi lähteä Hämeenlinnaan, hakemaan isälle kenkiä. Nyt mietin sitä, että onko matkan varrella voimalinjoja vai ei.