IRC-Galleria

Ensimmäinen viikko, toinen päivä kun olen kotona ilman tekemistä, ilman asioita joiden takia pitäisi stressata ja joihin pitäisi valmistautua ja joita pitäisi murehtia ja meikä on valmis juoksemaan kohta seinille...
En ole kuin kolme ja puoli vuotta mennyt pää kolmantena jalkana koulun takia, tehnyt 12h päiviä ja nyt pitäisi olla kotona ja vaikka tekemistä (tavallaan) riittääkin tulee tässä kohta pian aika hulluksi, jos en muuta tekemistä saa kuin yksinään oloa vaikka se sitten sisältäisikin kropan kehittämistä ja kielen opiskelua ja sivistämistä lukemalla kirjoja. Kirjoittanutkaan en ole piiitkään aikaan. Tyhjä paperi pelottaa, mutta parin lauseen jälkeen idea katoaa ja haluan heittää kirjoitusvälineet ikkunasta pihalle. Mur.

En vain ole tottunut siihen, että ei ole mitään tekemistä, kukaan ole sanomassa että nyt tuo pitää tehdä. Olo on hiivatin outo, enkä pidä siitä. Mä en osaa ilman tekemistä, ilman tähdellistä tekemistä. Tällä hetkellä se tekeminen mitä keksin ei tunnu tarpeeksi tähdelliseltä ja tärkeältä. Jos en pääse johonkin kouluun tulen hulluksi.
Äiti jo tänään oli tarpeeksi kiltti ja sanoi, että kaikkia vapaita töitä pitää hakea jos en pääse (äidin sanomana kun en pääse) kouluun täytyy meikäläisen jotain työtä löytää. Olen jo joo tänään ymmärtänyt ja tajunnut ettei kotona olemisesta ole mitään hyötyä.

Idiootti kun olin jäin tänään sisälle vaikka ulkona oli järjettömän kaunis ja ihana keli. Huomenna lähden pyörän kanssa pyörimään ympäri maaseutua jos renkaissa on ilmaa. Jos ei otan ensiaskeleet tässä juoksu-projektissani.

Onneksi parin viikon päästä pääsen vapaaehtoisena auttamaan viidennen kerran (kait) ITK-konferenssissa vastaanottotiskillä tai jossain muualla (työtä~) ja pois kotoa kahdeksi päiväksi. Odotan tuota tapahtumaa ehkä vähän liian paljon. Pääsee ajelemaan Hämeenlinnaan (äidin kanssa tosin), aika kauas kotipihasta ja parin sadan ihmisen sekaan massaan, jossa kaikki tuntevat kaikki mutta eivät kuitenkaan. Näkee ihmisiä jakkupuvuissa ja puvuntakeissa, kuulee (jokseenkin) mielenkiintoisia asioita ja sinne massaan voi vapaa aikana kadota, kuunnella luentoja ja saada vielä vähän paremman käsityksen koulumaailmasta ja kaikesta siellä tapahtuvasta tietotekniikan merkeissä.

Olen ahminut tässä parissa päivässä viisi kirjaa, koukuttanut itseni radio-ohjelmiin Koreasta ja ärsyyntynyt kotimme valkoisiin seiniin. Pelastakaa.