IRC-Galleria

Leila kävi tänään testaamassa Kekeä ja tykkäsi mennä sillä. Lauantaisin siis liikutukset on siinä tästä eteenpäin :)
Itse ratsastin torstaina ja poni oli oikein mainio. Verkkasin perus volttityöskentelyä, suoristus näyttäisi olevan ruunan heikko kohta ja sitä täytyy nyt treenata. Edelleen oikea kierros on myös heikompi, puree hieman sisältä kiinni. Siirtymistyöskentelyyn olen todella tyytyväinen, toimii mitenpäin vaan ja muutaman laukkasiirtymisen jälkeen oli eteenpäinpyrkimyskin parempi ja vauhdikkaampaan siirtyminen täsmällisempi. Tosin pyrki nousemaan muodosta hieman kun innostui, mutta ehkä tämä ei ole niin kovin suuri rikos. Oli mukava ratsastaa ja huomenna ajattelin jos kerkiäisin valoisaan aikaan heittämään pienen maastolenkin.

Giittan kanssa ei olla tehty sitten viime viikon, tänään jos illalla heittäisin energiat kentällä - nimittäin jos Johanna tulee huomenna niin olisi kiva jos keskittyisi. Nyt vaan näyttää siltä että kelit alkaa mennä huonompaan suuntaan joten voi olla että aktiivijaksolle tulee pian taukoa ja olisi hauska saada ratsautuminen pois alta ennen sitä. Harjoitteluahan tämä kevät on. Varsinaisesti aletaan ratsastushommat vasta syksyllä ja kyselemäni ratsuttaja on jotenkin nihkeä saada kiinni.

Mut sitten Urpo-pappa... nii-in.
Sen piti lähteä viikko sitten, mutta kummasti se vielä törröttää tuossa pihassa ja minulle ei ole kukaan ilmoittanut mistään mitään sen jälkeen kun 2h ennen sovittua ajankohtaa S ilmoitti että hakijat eivät pääsekkään nyt.
Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut vaikka olen pari tekstaria heittänyt perään. Kai sitä pitää ottaa puhelin seuraavaksi ja pirauttaa.
Muoks: Illalla tuli soitto lähtö su.

Nojoo, valitus seis. Eiköhän tää tästä kun otan ajoissa ohjia käteen. En anna tilanteen mennä siihen mitä se oli 5 vuotta sitten Dojanin (Nice Shoes DK) kanssa. Sen omistaja oli teillä tietymättömillä pari kuukautta, hoiti kuitenkin sitten kunnialla maksut ja muut minulle joten pisteet siitä kotiin.

En mä ole ehtinyt mitään kirjoittamaan... nyt kun olen taas päivät kolmisin lasten kanssa. "Vapaa-aika" menee kauppareissuihin, tallitöihin, duuniin etc joten tämmöinen harrastelijablogi luonnollisesti saa kärsiä.

No, anyway sunnuntaina vähän kiireessä tyyppasin Kekea kentällä. Hevonen oli tosi asiallinen, itsellä lähinnä ongelmia siinä kun se on niin pieni ja kapea ;) Onneksi sentään oli tuttu satula välissä vaikka hevonen siinä alla olikin ihan "väärän kokoinen". No, kai tähän tottuu. Ei Keke mikään poikkeuksellisen ohkanen ole, mutta kun on tottunut ratsastamaan yli 700kg jötikällä niin ottaa tämä varmaan muutaman kerran ainakin alkuun ;)

Lähinnä ratsastin joitain voltteja, lävistäjiä, käynnissä, ravissa. Hieman tuntui olevan vinompi oikeaan kierrokseen joten en viitsinyt huonolla pohjalla (lumen alla oli kökköistä) ottaa laukkaa kuin vasempaan. Kaikki toimi ja rullasi ja hevonen teki about sen minkä pyysi. Vähän tiukkuutta vaati tai muuten meni "aloittelijamoodiin" eli kulki näennäisen sievästi säästäen itseään mutta yhdessä vaiheessa nyppäsi minulta ohjat ja kävi hinkkaamaan päätä etuseensa. Sen jälkeen heitin hienotunteisuuden romukoppaan ja otin ohjat kunnolla käteen ;)

Muutenkaan Keke ei vaikuta miltään nirppanokalta. Minulle tammoihin tottuneena tuntuu hassulta että hevosta voi komentaa ihan kunnolla ja reilusti ja se on sen jälkeen ihan yhtä positiivisella mielellä kuin ennenkin. Esim. ekakertaa harjatessa Keke seilasi käytävällä. Pari kertaa nätisti sanoin ja sitten korotin ääntä ja nyppäsin narusta. Sen jälkeen ruuna seisoi kuin tatti paikallaan ja oli silti tyytyväisen ja aktiivisen oloinen, ei mitään tammamaista "no vttu, seistään sitten" naama norsunketulla tai pikkuhillumista mulkoilun kera. Ehkä mä opin ruunaihmiseksikin tässä vähitellen.

Eilen oli tarkoitus mennä taas, mutta jääkaappi kumisi tyhjyyttään ja jouduin luopumaan ratsastamisesta perheen hyvinvoinnin hyväksi. Tänään sitten. Ja ehkä perjantaina.
Lauantaina tulee Tazzan ex-vuokraaja Leila kokeilemaan josko tykkäisi käydä ruunallakin.

Prkl tästä kirjoittamisesta tule mitään, yksi tönii pikkuveljeä joka kitisee ja kohta alkaa vinkuminen "vessaan vessaan!" ja yleinen riitely.

Kertakaikkiaan ihana pakkasaamu! Auton lämpömittari näytti about klo 7 -16,5 ja kun lähdin duunista ennen kymmentä, oli lämpö pudonnut jo -22 asteeseen. Aurinko oli kuitenkin noussut joten siitä se pikkuhiljaa lähti hilautumaan ja iltapäivällä kävi tuolla lähellä kymmentä pakkasastetta. Aurinko rupesi laskemaan neljältä joten pelastin duunin palelevat piippakorvat sisään jo normaalia aikaisemmin. Muutenkin niillä oli melko väsyneet tunnelmat kun varsoja on ruvettu vieroittamaan ja se aiheuttaa tietysti omaa skismaansa. Oripoikakin meinasi aamulla pistää paristi hanttiin, mutta ratkottiin tilanne hyvässä hengessä minun edukseni ;)

Koska Urpon oli tarkoitus lähteä tänään niin päätin aamulla tarhata Keken molempien omien kanssa. Alku näytti sujuvan hyvin, mutta kun tulin töistä niin ruunanreppana killitti pihaton pimeydestä ja Giitta vahti ulkopuolella. Talutin nuoren neidin kauemmaksi ja ruunakin tuli ulos nauttimaan auringosta. Heti kun G pääsi irti niin se syöksyi ohjuksen lailla ruunaa kohti ajaen sen takaisin "luolaansa". Ei auttanut kuin siirtää Giitta tarhaamaan Urpon seuraan. Sitten tuli viesti että Papan nouto siirtyy (ajalla x...) joten tarhatkoon neiti sitten ukon kanssa kunnes saadaan iso tarha vapaaksi. Zafir - joka on ehdottomasti sosiaalisesti lahjakkaimpia tuntemiani kavioeläimiä - lyöttäytyi heti Keken kanssa kimppaan ja ne viihtyivätkin sopuisasti loppupäivän yhdessä. Zafi on sellainen poni että sen minkä koossa häviää, se voittaa ennakkoluulottomalla ja ystävällisellä luonteellaan. Se ei tiedä olevansa kaikkia muita paljon pienempi, mutta muut varmaankin huomaavat sen harmittomaksi. Giitastahan se otti heti ylivallan eikä nuori neiti koittanut pullikoida ollenkaan vaikka onkin joskus takapäästään turhan herkkä.

Kaikenkaikkiaan päivä sujui mukavasti ja tästä on hyvä kääntää kalenteri helmikuuhun.
Huomenna aamulla jälleen duuniin. Katsotaan millä mielellä juniorit nyt ovat.
Varsafiiliksetkin alkaa nousta kun Sissin iiiiso maha heilahteli tänään illalla karsinassa pienten kavioiden potkujen tahdissa.
Ja mikä tärkeintä: Zafirin laskettuun aikaan enää 4kk !!!

Tuli poni talliin. Ihka oikea new forest, vaikka ei ihan heti ensinäkemältä uskoisi ;)
Sunnuntaina menen ottamaan tyypit, mutta tutustukoon nyt ensin kavereihinsa.
Ennenkuin joku syyttää eläinrääkkääjäksi niin kerrottakoon että tämä foresti on 156cm korkeudeltaan.

Niin tietty ;)
Keke-ruuna tulee vähintään kevääksi sitten meille. Mitäpä sitä tallipaikkaa tyhjänä seisottaa kun toisilla on tarve saada hevonen johonkin ja itsellä halu päästä ratsastamaan.
Ei siis käy kieltäminen että hyvä diili vaikkakin aika pian Tazzan lähdön jälkeen. Mutta sanotaanko näin että elämä jatkuu. Jos eivät olisi tarjonneet ruunaa minulle niin varmaan selailin myynti-ilmoituksia ja haaveilisin ihan turhautumiseen asti kun nyt ei ole vara laittaa tonneja haisemaan.

Eilenillalla sain meiliä jossa tarjottiin tosi kivan tuntuista hevosta ("ponia") ylläpitoon ainakin täksi kevääksi. En edes etsiskellyt mitään, mutta kai se on sattuman kauppaa että ei mun anneta olla ilmankaan ;)
Keskiviikkona käyn katsomassa kun on tässä lähellä.

Sinällään ei kyllä huonompi idea ratsastella kevät osaavalla konkarilla kun pitäisi olla jotain taitoja Giittaakin varten. Kesällä sitten miettii vähän enemmän mihin suuntaan lähtee oman isohevosen suhteen vai lähteekö vielä mihinkään.

Joskus asioita vaan tapahtuu vaikka itse ei edes odottelisi mitään. Laitoin jo tallipaikkailmoituksenkin markkinoille, voipi olla että joudun ottamaan sen pois ;)

En muistakkaan koska mulla ei olisi ollut hevosta. Outo tunne.
Matleenan bongasin 2001 syksyllä, seurusteltiin monta vuotta ja virallistettiin suhde vuonna 2004. Tänään on ensimmäinen päivä sen jälkeen etten omista hevosta - poneja vain.

Vähän järkytti kun laskin montako kaakkia minulla on ollut omana. Tosin varsat tekevät oman lukunsa siihen koska kaikki kasvatit on myyty ja varmaan myydään jatkossakin ellei tule joku "once in a lifetime" -yksilö vastaan. Kun kiinnostaa kasvattaa niin ei niitä voi kaikkia pitää.

Viikkasin Tazzan loimet pois. Harmittaa kauheasti että riimu jäi sille päähän, olisin halunnut sen muistoksi, mutta tamma lepäsi vasemmalla kyljellään joten ei sitä saanut enää pois.
Severin riimu minulla komeilee seinällä, sillä paikalla johon jätin sen kun viimein kuukauden kuluttua pystyin kaivamaan sen auton takakontista.

Urpo lähtee ensi viikonloppuna uuteen ylläpitopaikkaan. Mulla on sitten pienet vaan. Saas nähdä kauanko pystyn olemaan ilman omaa hevosta...

Valhalla the gods await me
Open wide thy gates embrace me
Great hall of the battle slain
With sword in hand.

Deaths chilling wind blows through my hair
Im now immortal, I am there
I take my place by odins side
Eternal army in the sky.

...tarvitaan kai siellä hevosiakin...

Tamma viimeisenä päivänä kipeän jalkansa kanssa

Olo on haikean surullinen, mutta kilon paino rinnan päältä on pudonnut pois.
Tamma lähti nukkumaan rinteeseen tuonne Vanjärven keskustan tuntumaan.

Odottaminen on pahinta. Meinasin jo että jos soittaisi johonkin ja kysyisi miten kauan pitää olla imettämättä jos ottaa puolikkaan Xanorin. Selasin netistä löytyykö moista numeroa, kun rekka ajoi pihaan etuajassa.
Kun sain kengät jalkaan ja takin päälle, paniikki unohtui. Miehet olivat jo tarhan luona ja sovimme nopeasti miten homma hoituu.

Jäin ponin kanssa pihaton taakse, Tazza lähti leipä suussa tallin eteen. Lauleskelin itsekseni kun kuului pamaus. Sitten toinen, varmistuslaukaus. Kävelin paikalle jossa tamma nukkui hangessa siististi kaatuneena. Maksoin, leikkasin hännästä muistot ja juteltiin pari minuuttia. Pyysin että heittävät kyytiin vasta kun olen kävelemässä pois. Silitin ja kiitin tammaa, lähdin sisälle ja parin minuutin päästä rekka oli lähtenyt pihasta.

Palasin tallille ja vaeltelin päämäärättömästi. Hain talikon ja peittelin suurimmat verijäljet lumesta. Sitten kuivitin Zafirille Tazzan vanhan karsinan - siihen saa hyvin varsomikameran, kirjoitin muutaman tekstiviestin ja vein Giittan Zafirin seuraksi kun pieni shettis seisoi niin yksinäisen näköisenä tuijottaen siihen suuntaan mihin Tazza oli lähtenyt.
Giitta oli hieman hermostunut, tuijotteli tallin ovelle, pihatossa juoksi ensi töikseen katsomaan onko Tazza heinäpaikalla, sitten takaisin, pää pystyssä. Kuikuili tallin ovelle... missä mamma, missä tuki ja turva.

Itse pystyn taas hengittämään vaikka kyyneleet tulevatkin helposti. Täytyy katsoa miten ponit ovat iltatallilla, olkoon nyt vielä pari tuntia pihalla. Olo on tyhjä, mutta levollisempi.