"Mutta mitään älä tunnusta
Älä kerro edes vauvasta
Kukaan kuitenkaan ei ymmärrä
Mitä koettu on yhdessä
Minä kortin lupaan postittaa
jostain vähän kauempaa
Jos sitä perille en muuten saa
Sen tuuli sulle kuljettaa.."
Tää on taas näitä päiviä jolloin pysähdyn miettimään sinua.
Menneitä aikoja, tunnerikkaita muistoja.
Tiedä en miten olisin, tiedä en mitä kirjoittaisin.
Ajatuksia monenlaisia, suurin osa kuitenkin vain hyviä.
Vielä joskus salaa kaikesta haaveilen,
mutta suurimman osan ajasta vietän sinua unohtaen.
Yritän miettiä kaikkia niitä asioita jotka eivät yhdistäneet meitä.
Päässäni soi vain sana: luopuminen.
Kun sen teen pitäisi minun kai olla onnellinen.
Mutta enhän minä tiedä, en vain tiedä.
Joskus olen päättänyt asioista liiankin nopeasti
ja se on vain osoittautunut minulle kohtalokkaaksi.
Asia piinaa minua, haluaisin taas vain paeta.
Jonnekin missä ei tarvitsisi ajatella.
mitä teen, mitä teen... God help me.