Tiistaina toteutui yksi pitkäaikaisista unelmista,issikalla ratsastus. Ulla oli järkänny issikkaratsastuksen ja tarjosi mulle sitä. Tietysti mä lähdin mukaan innoissani. Meitä oli Ullan lisäksi kolme ratsastajaa, Hanna, Emppu ja mä. Mä näin laitumella Snabbenin minikopion ja halusin sen. Sainkin sitten sen. Kauhean eteenpäinpyrkivä,mutta se ei mua haitannut. Mä nautin reissusta.Se oli ihanaa. Lähes seittemän vuoden tauon jälkeen mä pääsin hevosen selkään,tai issikka oikeestaan on poni,mut anyway...Yks haave on vielä toteuttamatta.Eli ratsastuksen uudelleen aloitus. Kyllä mä sen vielä aloitan.Kuhan ensiks on varaa siihe.
