IRC-Galleria

Jos sun rakas oon ja myönnät sen niin varmaan myöskin näytät sen, jos sun rakas oon niin kaikki tämä tee:

- imurointi kerran viikossa
- lattioiden pesu vaikka joka toinen viikko
- tiskaus päivittäin
- pyykkejäkin pitäs pestä
- wc:kin pitää siistiä
- pölyjen pyyhintä
- lumenluonti
- saunan lämmitys
- nurmikon leikkuu
- roskien vienti
- auton pesu ja vahaus
- lämmin ruoka pari kertaa päivässä
- aamupala vuoteeseen
- vaatteiden silitys
- ikkunoiden pesu
- kaupassa käynti


Halukkaita?

Hei! Jos oon lauantai-iltana kurpitsa niin tuutko sytyttämään mut?

Hei! Jos oon lauantai-iltana kurpitsa niin tuutko syömään mut?

...joo ja tiedän, että halloween on perjantaina mutta oon töissä sillon =P

Anteeksi laulun pätkiminen itselle sopiviin tarkoituksiin.

jos sua aina epäillään
ja tekemättömistä rikoksista syytetään
synneistä joita et ole tehnyt
tyypeistä joitten mukaan et mennyt
sängyistä joissa et ole maannut
et ole nainut, et ole saanut

usko kun sanon tee zeze
älä ittees enää puolustele
älä tekojasi yhtään selittele
älä kuvittele

usko kun sanon tee zeze
älä muitten mielipiteitä kuuntele
älä toisten käskyjä tottele

usko kun sanon tee zeze
älä menneitä aikoja muistele
älä selkäsi taakse katsele
älä epäile

Mariska, Tee Ze

...niin suosittelen tutustumaan palveluun nimeltä Positiivarit, http://www.positiivarit.fi/. Ja tilata itselleen tuo Ajatusten Aamiainen.

Jokaiselle tulee niitä hetkiä, kun oma oleminen tuntuu vaikealta ja oma merkitys toisille olemattomalta. Johtuipa se sitten unen puutteesta, huonosta päivästä, minusta tai väärän värisistä sukista, jokainen kaipaa huomiota. Ei mitään suurta showta "ootmunihqhanimussukka <3<3<3<3<3" vaan pieniä asioita, joista huomaa merkitsevänsä toiselle ja toisille jotain.

Miksi positiivisten ja lämpimien tunteiden ja ajatusten kertominen ja näyttäminen on niin paljon vaikeampaa kuin vihan, halveksunnan ja inhon?

Kuinka vaikeaa oikeasti on sanoa "välitän sinusta", "olet tärkeä", "kiva kun olet olemassa", jopa "pidän/tykkään sinusta"? Tai osoittaa sen huomioimalla toinen ja toisen "tarpeita", kysymällä "mitä kuuluu?" ja oikeasti jääden kuuntelemaan vastausta. Ei tarvitse pelätä sitä, ettei osaa sanoa mitään, sen voi sanoa suoraankin, jos ei osaa sanoa mitään. Jokainen meistä (okei, tieteellisesti on todistettu, että suurin osa meistä) pystyy empatiaan ja sympatiaan eli kokemaan miltä toisesta tuntuu sekä tuntemaan myötätuntoa. Ei sitä ole vaikea näyttää, kertoo vain sen, miltä itsestä tuntuu se, josta toinen juuri kertoi. Yleensä se riittää, kukaan ei voi vaatiakaan enempää.

Ja tämä nyt ei tarkoita sitä, että jokainen voi jäädä odottamaan sitä, että joku tulee ja "huomioi" juuri sinut. Muilla on samat tarpeet, koeta sinä vastata niihin. Kukaan meistä ei ole "ammattiauttaja" läheisilleen, ei sitä sinulta vaadita. Riittää kun olet ihmiselle ihminen.

Ja jos sinulta kysytään, "miten menee?" tai "kuinka voit?", ja vastaat, että "ihan hyvin", vaikka sinusta näkee, ettei se ole totta, älä ihmettele, jos sitä kysymystä ei esitetä enää toista kertaa. Ehkä juuri sillä kerralla, kun toivoisit jonkun sen esittävän. Ei kukaan toivo sinun valehtelevan.

Oletetaan, että on huone.
Oletetaan, että tuossa huoneessa istumme vaikka juuri me.
Oletetaan, että huoneen läpi voi kulkea vapaasti.

Jokainen ihminen, joka on huoneessa, on tuonut sinne jotain.
Jokainen ihminen, joka lähtee huoneesta, vie sieltä jotain mukanaan.
Jokainen ihminen, joka kulkee tuon huoneen läpi, sekä tuo että vie mukanaan jotain.

Mieti, mitä sinä haluat tuoda ja mitä viedä.

Osteri sanoi vieressään olevalle osterille:
- Tunnen suurta tuskaa sisälläni. Se painaa raskaana koko olemustani ja olen hyvin uupunut.

Ja toinen osteri vastasi kopeana ja itsetietoisena:
- Kiitän taivasta ja merta siitä, etten tunne tuskaa. Olen terve ja eheä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Tuona hetkenä rapu kulki heidän ohitseen ja kuuli ostereiden puhuvan. Se sanoi sille osterille, joka oli terve ja eheä sisäisesti ja ulkoisesti:
- Aivan, olet terve ja eheä, mutta tuska, jota lähimmäisesi kantaa on suunnattoman kaunis helmi.


Kahlil Gibran, Vaeltaja.

Tapio Rautavaara - Korttipakka

Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"

Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari kysyi: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon, eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.

"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala. Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että Jumala loi Taivaan ja Maan kuudessa päivässä. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.

Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi!

KORTTIPAKKA


Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi
olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan.
Henkilöstöpäällikkö kehotti työntekijöitä ryhdistäytymään. Kun konsultti
kertoi tuloskortista, niin ne, joilla oli laatukäsikirja mukana, ottivat
sen pyytämättä esiin.

Mutta eräällä työntekijällä ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän
levitti eteensä pöydälle. Henkilöstöpäällikkö huomasi kortit ja sanoi:
"Sinä siellä, kortit pois."
Laatukoulutuksen jälkeen työntekijä pysäytettiin ja saatettiin
toimitusjohtajan huoneeseen.

Toimitusjohtaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten rankaisen teitä
kovemmin kuin ketään koskaan." Työntekijä vastasi: "Herra toimitusjohtaja,
olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon eikä minulla ole
laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän
selvitykseni." Näin sanoen työntekijä aloitti kertomuksensa.

Katsokaas, herra toimitusjohtaja:

Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että
tämä firma on tärkein asia elämässäni.

Kakkosesta muistan, että firmassamme on kaksi työntekijäryhmää:
suunnittelijat ja ne jotka tekevät työt.

Kun näen kolmosen, ajattelen firmamme strategiaa, missiota ja visiota,
vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.

Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa kysyvät
ammattiani, mutta joille en osaa antaa tyydyttävää vastausta.

Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä työntekijäämme, jotka
saivat potkut. Yhteensä heitä oli kymmenen: viisi ymmärtäväistä, jotka
pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää, jotka pitivät kannastaan loppuun
asti kiinni.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi loppututkintoa, jotka tähän
tehtävääni vaadittiin, mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta
urakehitykseeni.

Kun näen seiskan, muistan että jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä
minulla on töitä kotona.

Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka
saivat palkankorotuksen. Ne olivat pomoni, hänen vaimonsa, heidän poikansa
ja poikiensa vaimot.

Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni johtoryhmä, jonka hain lentokentältä
sunnuntaiaamuna. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt minua siitä.

Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka tarvitsen
jallupullon tyhjentämiseen.

Kun näen kuninkaan, minulle ei tule ketään mieleen. Lähinnä vain v***ttaa.

Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää
kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on
mukava ihminen.

Sotilas on auditoija.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain
yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.

Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista
työsopimusta.

Maita on 4, yhtä monta kuin minulla on ollut lomapäiviä neljännesvuosisadassa.

Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on palavereja päivässä.

Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin firmassa on keskenjääneitä
projekteja puolessa vuodessa.

Kuten huomaatte, herra toimitusjohtaja, korttipakka on minulle
laatukäsikirja, tuloskortti ja CV.

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

Hyvinvoivan nuoren tarkistuslista

- nuori selviytyy päivittäisestä arjesta ilman suurta ahdistusta, lähtee useimmiten mielellään kouluun ja harrastuksiin
- nukkuu ja syö hyvin, kykenee toimimaan ryhmässä ja luomaan ystävyyssuhteita
- sietää epäonnistumisia, osaa iloita tavallisesta elämästä, nauraa aina välillä ja kykenee muutenkin osoittamaan kaikenlaisia tunteita
- tunnistaa oikean ja väärän kehitystasonsa mukaisesti
- kokee elämän tyytyväisyyttä, uskoo riittävästi omiin kykyihinsä ja voi olla temperamentiltaan omanlaisensa
- kykenee tuntemaan empatiaa - pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tarvittaessa puolustamaan toistenkin oikeuksia.


Oireita avun tarpeesta

- passiivisuus ja vetäytyminen ikätoverikontakteista - kavereita ei enää ole
- elämänilon menettäminen - nuori ei koskaan naura
- luopuminen itselle aiemmin tärkeistä asioista
- toimintakyvyn aleneminen - koulunkäynti, opiskelusuoritukset ja keskittymiskyky heikkenevät
- muutokset ruokahalussa: joko liiallista syömistä tai ruokahaluttomuutta
- pitkään jatkuneet nukahtamis- ja univaikeudet
- välinpitämättömyys omasta pukeutumisesta, terveydestä tai hygieniasta
- viiltely tai muu itsetuhoisuus - toivottomuuden ja umpikujan tunne
- jatkuva humalahakuinen alkoholinkäyttö
- riskikäyttäytyminen esimerkiksi liikenteessä