Hetken pohdittuani, tulin siihen tulokseen, että meille kaikille tekis varmaan hyvää tietynlainen "ruumiistairtautumiskokemus". En tarkoita nyt tällaista aivan perinteistä tapausta vaan sitä, että meille jokaiselle olis hyväksi, jos voisimme tarkkailla edes hetken käyttäytymistämme, tekojamme ja sanojamme, itsemme ulkopuolelta. Ilman tarvetta selitellä omia toimiaan. Kuin katsella kärpäsenä katosta.
Objektiivisesti, ilman selittelyjä, tunteita, omia rajoittavia ajatuksia, ilman syyllisyyden, häpeän ja väärän ylpeyden tunteita.
Kriittisesti, mikä on turhaa, väärää, huonoa? Mikä säilytettävää, arvokasta ja hyvää?
Miten kohtelemme toisiamme? Mitä kirjaisimme itsellemme muistiin, mitä pitäisi korjata, mikä poistaa, mikä muotoilla uudelleen, mitä jalostaa edelleen? Enkä nyt tarkoita hetkeäkään ulkonäköä.