IRC-Galleria

Vielä ole ei selvinnyt, miksi
Lapaseni roikkuu alla hihansuun
Lailla niiden hakaneulojen
Jotka kiinnittävät heijastimen
Viereen lapaluun
Jokin ajaa minut sängystä ylös
Vaikka täydenkuun aika
Mennyt on menojaan
Ja sydän hakkaa
Kuinka se jaksaa
Viedä sinne missä aamu tekee tuloaan
Miksi seison selkä menosuuntaan
Elämäni liukuhihnalla
Ja kun katson sitä, mistä tulin
Niin muistelen usein pahalla
Mietin mitä ilman jään
Mitä häpesin ja kenet petin
Miksen iloitse siitä, mitä sain
Miksi aina suren: tuonkin menetin
Vielä ole ei selvinnyt, miksi
Lapaseni roikkuu alla hihansuun
Lailla niiden hakaneulojen
Jotka kiinnittävät heijastimen
Viereen lapaluun
Mutta olen kyllin vanha lukemaan
Kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan
Aina en tiedä, mistä minä pidän
Mutta taatusti tiedän, mitä minä vihaan
Sinun täytyy tietää
Mitä vihata
Sinun täytyy tietää
Ketä totella

Joka yö tässä ruumiissa
Istun elinkautista
Siitä, mitä en ole tehnyt
Tässä täytäntöönpanossa
Vartija on minussa
Kukaan ei oikeutta käynyt
Kalastan sanoja
Kuolleesta virrasta
Kukaan ei vapauta
Sellaista vankia
Jonka ovi ei ole lukossa

Joka yö tässä ruumiissa
Todistetaan valalla
Siitä, mitä kukaan ei nähnyt
Tässä istuntosalissa
Syyttäjä on minussa
Valamies omatuntonsa myynyt
Pelkojen kolonna
Viivyttää aamua
Kukaan ei puolusta
Sellaista vankia
Jonka ovi ei ole lukossa

Joka yö tässä ruumiissa
kidutetaan vankia
Joka rikostaan ei ole tiennyt
Tässä rangaistusmuodossa
Tuomari on minussa
Ulkopuolelle oikeus jäänyt
Odotan kauhulla
Laukausten kaikua
Kukaan ei armahda
Sellaista vankia
Jonka ovi ei ole lukossa

---

Joskus sitä itse rankaisee itseään ankarammin kuin kukaan koskaan voisi.

Jos sun rakas oon ja myönnät sen niin varmaan myöskin näytät sen, jos sun rakas oon niin kaikki tämä tee:

- imurointi kerran viikossa
- lattioiden pesu vaikka joka toinen viikko
- tiskaus päivittäin
- pyykkejäkin pitäs pestä
- wc:kin pitää siistiä
- pölyjen pyyhintä
- lumenluonti
- saunan lämmitys
- nurmikon leikkuu
- roskien vienti
- auton pesu ja vahaus
- lämmin ruoka pari kertaa päivässä
- aamupala vuoteeseen
- vaatteiden silitys
- ikkunoiden pesu
- kaupassa käynti


Halukkaita?

Hei! Jos oon lauantai-iltana kurpitsa niin tuutko sytyttämään mut?

Hei! Jos oon lauantai-iltana kurpitsa niin tuutko syömään mut?

...joo ja tiedän, että halloween on perjantaina mutta oon töissä sillon =P

Anteeksi laulun pätkiminen itselle sopiviin tarkoituksiin.

jos sua aina epäillään
ja tekemättömistä rikoksista syytetään
synneistä joita et ole tehnyt
tyypeistä joitten mukaan et mennyt
sängyistä joissa et ole maannut
et ole nainut, et ole saanut

usko kun sanon tee zeze
älä ittees enää puolustele
älä tekojasi yhtään selittele
älä kuvittele

usko kun sanon tee zeze
älä muitten mielipiteitä kuuntele
älä toisten käskyjä tottele

usko kun sanon tee zeze
älä menneitä aikoja muistele
älä selkäsi taakse katsele
älä epäile

Mariska, Tee Ze

...niin suosittelen tutustumaan palveluun nimeltä Positiivarit, http://www.positiivarit.fi/. Ja tilata itselleen tuo Ajatusten Aamiainen.

Jokaiselle tulee niitä hetkiä, kun oma oleminen tuntuu vaikealta ja oma merkitys toisille olemattomalta. Johtuipa se sitten unen puutteesta, huonosta päivästä, minusta tai väärän värisistä sukista, jokainen kaipaa huomiota. Ei mitään suurta showta "ootmunihqhanimussukka <3<3<3<3<3" vaan pieniä asioita, joista huomaa merkitsevänsä toiselle ja toisille jotain.

Miksi positiivisten ja lämpimien tunteiden ja ajatusten kertominen ja näyttäminen on niin paljon vaikeampaa kuin vihan, halveksunnan ja inhon?

Kuinka vaikeaa oikeasti on sanoa "välitän sinusta", "olet tärkeä", "kiva kun olet olemassa", jopa "pidän/tykkään sinusta"? Tai osoittaa sen huomioimalla toinen ja toisen "tarpeita", kysymällä "mitä kuuluu?" ja oikeasti jääden kuuntelemaan vastausta. Ei tarvitse pelätä sitä, ettei osaa sanoa mitään, sen voi sanoa suoraankin, jos ei osaa sanoa mitään. Jokainen meistä (okei, tieteellisesti on todistettu, että suurin osa meistä) pystyy empatiaan ja sympatiaan eli kokemaan miltä toisesta tuntuu sekä tuntemaan myötätuntoa. Ei sitä ole vaikea näyttää, kertoo vain sen, miltä itsestä tuntuu se, josta toinen juuri kertoi. Yleensä se riittää, kukaan ei voi vaatiakaan enempää.

Ja tämä nyt ei tarkoita sitä, että jokainen voi jäädä odottamaan sitä, että joku tulee ja "huomioi" juuri sinut. Muilla on samat tarpeet, koeta sinä vastata niihin. Kukaan meistä ei ole "ammattiauttaja" läheisilleen, ei sitä sinulta vaadita. Riittää kun olet ihmiselle ihminen.

Ja jos sinulta kysytään, "miten menee?" tai "kuinka voit?", ja vastaat, että "ihan hyvin", vaikka sinusta näkee, ettei se ole totta, älä ihmettele, jos sitä kysymystä ei esitetä enää toista kertaa. Ehkä juuri sillä kerralla, kun toivoisit jonkun sen esittävän. Ei kukaan toivo sinun valehtelevan.

Oletetaan, että on huone.
Oletetaan, että tuossa huoneessa istumme vaikka juuri me.
Oletetaan, että huoneen läpi voi kulkea vapaasti.

Jokainen ihminen, joka on huoneessa, on tuonut sinne jotain.
Jokainen ihminen, joka lähtee huoneesta, vie sieltä jotain mukanaan.
Jokainen ihminen, joka kulkee tuon huoneen läpi, sekä tuo että vie mukanaan jotain.

Mieti, mitä sinä haluat tuoda ja mitä viedä.

Osteri sanoi vieressään olevalle osterille:
- Tunnen suurta tuskaa sisälläni. Se painaa raskaana koko olemustani ja olen hyvin uupunut.

Ja toinen osteri vastasi kopeana ja itsetietoisena:
- Kiitän taivasta ja merta siitä, etten tunne tuskaa. Olen terve ja eheä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Tuona hetkenä rapu kulki heidän ohitseen ja kuuli ostereiden puhuvan. Se sanoi sille osterille, joka oli terve ja eheä sisäisesti ja ulkoisesti:
- Aivan, olet terve ja eheä, mutta tuska, jota lähimmäisesi kantaa on suunnattoman kaunis helmi.


Kahlil Gibran, Vaeltaja.

Tapio Rautavaara - Korttipakka

Tämä on vanha tarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"

Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari kysyi: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon, eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.

"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala. Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että Jumala loi Taivaan ja Maan kuudessa päivässä. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.

Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi!