Katselevat minua totisina salin seiniltä
muhkeiden kehyksien keskeltä
täällä aikanaan eläneet.
Tästä hekin kulkivat
näitä leveitä lattialankkuja pitkin.
Kynnykset, monien kulkemisien sillat
selät köyryssä,
yhä kantavat muistoa heidän askelistaan.
Himmeiden tapetti kerroksien alla
hengittävät vuosisataiset hirret
yhä voimissaan, ryhdikkäinä.
Vanha talo pitää minulle seuraa.
Hiljaisuudessa on hellyyttä.
Minua rakastetaan.