IRC-Galleria

Ikävä katseessasi,
kesäyön tuoksu hiuksissasi.
Kuulen korvissani ne kaikki sanomattomat
sopimukset ja nyt jo tunnen ikävää.
" Usko rakkauteen rapistuu", se sanoo radiossa.
Sinkoan typeriä kysymyksiä,
jotka heittäytyvät seiniltä salamoina takaisin.
tyhjyys puhaltamassasi savurenkaassa,
aurinko valuu hunajana horisonttiin.
Puserrat minua kuin sitruunaa.
Valon lapsi, joka rakastaa pimeää.
Hyvästi! Itkun jälkeen salmiakkinoroja
poskella rantahiekkaa varpaissa
kalkkikiveä sydämmessä.

Se joka ei tiedä mitään,
mutta tietää ettei tiedä mitään,
tietää enemmän kuin se joka ei tiedä mitään.

Sun sydän huoleton,
sattuu, sattuu, sun
katseesi sattuu, sattuu,
sulle tuskani tää
epäselväksi jää,
sinisilmäsi eivät nää
ikävää

Piilotin sieluni pilviin,
yrität kurkottaa sinne,
kätkin sydämeni kukkuloille,
laulaen kiipesit sinne.
lähellä liian lähellä
on yksinäisyys ilman sua...!

Opetit mut rakastamaan,
opetit mut uudestaan yrittämään,
uskomaan, toivomaan,
opetit rakastamaan, mut
miksi et opettanut unohtamaan?

Tahtoisin seisoa vierelläsi
korkeimman vuoren huipulla
ja seilata kanssasi suurimman
meren myrskyt,
mutta minulle riittäisi jos saisin
vain olla lähelläsi... <3

Taivaalta leiju,
kasvoilles suli.
Samasta pilvestä
hyvyyskin tuli.
Olalles istuu,
silmiin kuiskaa:
kauneudella sua
ystäväs muistaa.

Muistoja sinusta.
Muistoja sinusta ja minusta.
meistä.
kauniita kuvia,
kulkemistamme teistä.
Yhdessä matkattiin taivaan tähtiin.
Monia rakkauden ihmeitä nähtiin.
Nyt kulkee yksin toinen heistä, jolla
on liikaa muistoja meistä.

Sen silmissä palaa elämänilo.
Sen sydän on puhdasta kultaa.
Sen rakkaus on ehdotonta.
Se on enkeli pieni joka vilkuttaa
pilven reunalla ja heittää
toivonkipinöitä meille jokaiselle.

En ees tuntenut sua
kun näin sut ekan kerran.
Tiesin vain että meistä tulee ystäviä.
Mutta rakastuin suhun
ja sä sanoit rakastavan mua
myös ystäväni.
Saan siis vihdoinkin sanoa rakkaani?