IRC-Galleria

Mä olen niin yksin, yksin vaikka olet vierelläni.
Olen onneton, vaikka kaiken täytyisi olla hyvin.
Itken, vaikka hymyilen.
Rakastan, vaikka tahtoisin pois luotasi,
pakoon näitä pelottavia tunteita.

Mitä olisin ilman sinun syleilyösi?
Mitä on suudelma ilman sinun lämpöisiä huuliasi?
Mitä ovat yhteiset hetket ilman sinua?
Mitä ovat ajatukset sinusta ilman sinua?
Mitä on RAKKAUS ilman sinua?
Mitä olet sinä, jos sinä olet tyhjyys?

Minä RAKASTAN sinua aamun koitteessa.

Minä RAKASTAN sinua illan muuttuessa yöksi.

Minä RAKASTAN sinua ilon vaihtuessa suruksi.

Minä RAKASTAN sinua elämän vaihtuessa kuolemaksi.

Joka päivä pelkään saavani tuntea saman
tuskan ja kylmyyden kuin unessani.
Joka ilta mietin milloin tulet kertomaan
kaiken olevan lopussa.
Joka aamu pelkään tulevaa päivää,
mietin onko tämä päivä se jolloin
kerrot palaavasi toisten luo.
Ehkä siksi en uskalla rakastua. Mua pelottaa.

Kun tuska polttaa, niin hymyile.
Kun sydän itkee, niin laulele.
Ei tulta, tuskaa niin polttavaa,
kun täytyy jättää ja unohtaa se,
ketä eniten rakastaa.

Sitä haluis vaan koskettaa vaikka tietää,
ettei sitä kiinnosta.

sitä tekis ihan mitä vaan edes yhdestä katseesta,
vaikka tietää, ettei se katse sille merkitsis mitään.

sitä haluis vaan rakastaa,
vaikka tietää, ettei toinen rakasta.

Mä olin sulle kuin jäätelö,
hetken aikaa ihana ja suussa sulava
mutta se hetki ei kestänyt kauan.
Sulattuani sormiisi en ollutkaan enää makeaa ja uutta.
Olin liian kiinni sinussa ja niinpä pyyhit minut pois elämästäsi.

Kun olet surullinen kuuntele kuohuavaa merta --
se kertoo rakastavansa sinua.

Kun olet yksinäinen, tunne raikas tuuli kasvoillasi --
se kuiskaa rakastavansa sinua.

Kun siiperi ovat rikki, pieni lintu antaa sinulle omansa --
Koska se rakastaa sinua.

Kun sinä et näe rakkautta, anna minun tulla avaamaan silmäsi --
Koska minä rakastan sinua.

Kirjoitan ystävälleni kirjeen
elämäni onnesta ja ihanuudesta.
Suljen kirjeen kyyneleet silmissäni
toivoen että edes hän tajuaisi pahanoloni.

Kaunista sanottavaa pienestä maailmastani,
jonka väri on viattoman sininen.
Sen seinät ovat tähti sumua,
taivas yön unista, maapinta kauniista
ajatuksista. Ja se oli ilma,
jota hengitän, on täytetty ikuisuudella.
Se on oma salainen ulottuvuuteni,
paikka minne piiloutua maailman pahuudelta silloin,
kun ei ole ketään,
jolle kertoa, ei mitään,
mihin luottaa, eikä kukaan enään välitä.
Silloin sulkeudun maailmaan,
minne pelko ja pahuus eivät yletä.