IRC-Galleria

Nimeni on Chris,
olen kolme.
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
minun täytyy olla paha.
Mikä muukaan olisi voinut
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
toivon etten olisi ollut ruma.
Sitten ehkä äitini
haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
en pysty puhumaan ollenkaan
tai muuten olen lukittuna ylhäällä
koko päivän.

Kun olen hereillä
olen aivan yksin.
Talo on pimeä,
väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin
yritän olla mukava,
niin ehkä minä saan vain
yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
nimeni on sanottu.
Painan itseni
seinää vasten.

Yritän piileksiä
hänen pahoilta silmiltään.
Olen niin peloissani nyt,
alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
kutsuu minua rumilla sanoilla.
Hän sanoo, että on minun vikani,
että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua
ja huutaa minulle enemmän.
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
ja minä alan karjua,
hän ottaa minut kiinni ja heittää minut
kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
luuni melkein murtuneena.
Ja minun isäni jatkaa,
enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
mutta se on nyt liian myöhäistä.
Hänen kasvonsa on kieroutunut
käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
ja suuntaa ovelle.
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
olen kolme vuotias.
Tänään isäni
murhasi minut.



'Isä, se sattuu.'
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lasten pahoinpitelyn takia.