IRC-Galleria

mä oon kipee ja mun pää halkee pum ja silmiin koskee ja rohisen ja huomenna on aamuvuoro ja mä en kestä mun täytyy kestää mä haluan olla terve mutta miksi yskin liikaa ja maistuu veri suussa ja pää halkee uudelleen auts mua sattuu ja nukuttaa mutta en voi nukkua kello pitää laittaa soimaan viiden jälkeen aamulla nyt

miksi tulee jo 2009 olispa kevät ja olispa kaikki helppoa ja olisinpa terve on niin kurja olo

>:

Mä en oo avannut yhtään luukkua mun joulukalenterista.

Ihan tyhmää kyllä etten muista ikinä koska tällälailla joulu varastaa. Se tulee liian nopeesti enkä tajua sitä kun en syö suklaata joka päivä.

Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn.
Niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn.

Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa.
Se mitä saisin sinulta, se voisi korvata
ne levottomat illat sekä unettomat yöt,
ajat, turhan hapuilun ja mitättömät työt

Minä tarttuisin sinuun kysymättä
Minä pelkäisi sinussa en olla

Tahtoisin tehdä lumienkeleitä ja pyydystää lumihiutaleita suuhuni. Tahtoisin juosta jäällä vastarannalle asti. Tahtoisin heittää kärrynpyörää. Tahtoisin kirjoittaa. Pitkästä aikaa. Saunoa. Juoda kaakaota viltin sisässä. Katsoa leffaa. Tehdä ruokaa. Leipoa vadelmamuffineja. Sytyttää monta kynttilää ympäri huonetta, sammuttaa valot ja käpertyä peiton alle. Kuunnella Marshia. Hiipiä salaa kesäyössä niemennenään tupakille. Tanssia. Kulkee tunnelin läpi käsi kädessä. Maalata. Nukahtaa. Kiljua niin lujaa et ääni lähtee. Tehdä kuperkeikkoja. Leikkiä piilosta. Rakentaa lumiukkoja ja jäädyttää ne suihkupullolla. Tavata uusia ihmisiä. Tavata vanhoja ihmisiä. Tuntea perhosia vatsan pohjassa. Tuntee rakkautta ja lämpöä. Kuiskata jonkun korvaan. Piirtää selkään. Istua yöbussissa ja kurottaa viltti ylälokerosta. Matkustaa ilman et tietää päämäärää. Nauraa ja hymyillä.

Mä pakahdun tähän oloon kun tahtoisin niin paljon niin paljon ja sit tyydyn tekeen eimitään ja puristan vaan silmät tiukasti kiinni.

Tuli vaan mieleen kun tajusin et kyl maailmassa ehkä olis olemassakin sellasii ihmisii jotka vois tehdä mun kanssa lumienkelin.

Ja just siks mä en tahdo luopuu niistä ihmisistä. On tärkeetä et on joku jonka kans vois tehdä lumienkelin.

Ja mulla on ihan uskomattoman iso ikävä kaikkia seurakuntajuttuja ja nii. En oo ees aiemmin tajunnut sitä.

Koska mä rakastan niitä ihmisiä, rakastan niitä kaikkia ehkä enemmän kun ketään muita. Varsinki muutamaa mut silti kaikkia. Mulla on niitä ihan hirvee ikävä. Musta tuntuu et mullon ollut ihan tyhjä olo ilman niitä ja ilman sitä kaikkee. Ja vitsi. Tahtoisin vaan viettää niitten kans loputtomiin aikaa ja kysyy et mitä kuuluu ja kuunnella kun ne kertoo. Haluisin kuulla kaiken ja haluisin olla niitten kans ja haluisin takas sen olon mikä siitä aina tulee. Ei oo ollut sitä oloa pitkään aikaan. Koska en oo ollut mukana niis jutuis aikoihin.

Ihan hirveetä. Miten voi tykätä jostai ihmisistä ja jostai jutusta niin paljon, miten joku juttu voi oikeesti merkitä niin paljo ja mite sitä voi olla tajuumatta.

Miks en vaa ehi mun elämässä kaikkee mitä tahtoisin. Miks tää on mennyt näin. Vaikka joskus palasista pitää luopuu niin en mä tästä pysty. Vaikka joskus niin ehkä luulinkin.

Mitä teille kuuluu?

haluun tehdä lumienkelin ja haluun pyydystää lumihiutaleita suullani haluun tehä kaikkea hassua ja haluun nauraa haluun leikkiä ja hymyillä

haluun tulla sisälle märissä vaatteissa ja sit riisua ne kaikki pois ja nauraa lisää ja mennä lämpimään saunaan tai lämpösen viltin sisään juomaan kaakauu

mut kaikki ihmiset on olevinaan niin aikuisia ja tylsiä

et

kukaan ei tee mun kanssa lumienkeliä

Valoisat muistot kun matkassaan kantaa,
ne toivoa sydämiin surun hetkellä antaa.
Jos elämämme täällä vain pieni laulu ois,
sen yhä uudelleen hyräillen laulaa vois.

voi vitsit

5 tunnin autoilujutska just Imatralta Jyväskylää ja moi mikä keli.

Oli enkeleitä.