katson eteiseen, vanhan naulakon mä nään
siinä kaipaa takkii puolityhjillään
lähtenyt on pois jotain hartiolta sen
vielä oottaa sua kaiken tietäen
ei milloinkaan samanlainen, kenties voi toinen nainen
vaatteitaan sinne ripustaa
kunpa vielä hetken saisin rakastaa
pienen pienen hetken ja et lähtis milloinkaan
maailmaani aiheet annoit laulujen
vaan hiljainen on laulu rakkauden
kahvipannu vaan illalla mua odottaa
enää tahdo en mä yksin nukkumaan
teeveen viimeisen ohjelman mä katselen
kaikki häipyy kohta lumisateeseen
ja huoneeseen hiipii kylmä, tuulee ja pakastaa mä
tahtoisin haavat parantaa
kunpa vielä….
aamu sarastaa, kuulen laulun lintujen
ois päivä kaunis rakkauden