Ystävyys on ollut minulla viime päivinä tapetilla, onhan parhaan ystäväni pyöreät vuodet täynnä.. Paljastan että 40v, tosi hieno ikä ja ainakin tässä tapauksessa voisi sanoa että siinä on nainen parhaassa iässä = )
Ystävyytä on tänä päivänä niin monen moista, on sellaista että sitä tuntee toisensa kuin puu kuorensa. Sellaista ettei mitkään maailman myrskyt sitä ystävyyttä kaada. On sellaistakin niin ikävää kuin se onkin, ystävyyttä joka on kovin pinnallista. Ollaan ystäviä mutta ehkä sellaisella varauksella,että ehkä toisena hetkenä ei enään ollakkaan. Ei kestetä ystävää sellaisena kuin hän on, vaikka erilaiset ystävät ovat vain rikkaus. Jokaista ystävää kuuluisi vaalia, kuin hennointa kukkaa. Ehkä se oikea ystävyys on kuin kaktus, aina ei tarvii kastella ja se kestää. Siis ystävä voi asua kaukanakin ja eikä ihan jokapäivä tarvii soittaa tai nähdä, mutta aina kun nähdään, aina kun soitetaan. Se kaikki on yhtä juhlaa.
Muistakaamme ystäviä, rakastakaamme ja annetaan vähän aikaa.