Ku katot mun silmii, voit nähdä kuinka kärsin.
Ku huudat mulle, tein taas jotain väärin.
Ku koitan puhuu sulle, niin sä pysyt vaiti.
Etkä vastaa puhelimee, ku toivon et vastaisit.
Ja ku sä halusit, lupasin olla hellä ja sillon ku olit yksin mä olin sun lähellä.
En jättäny sua yksin, mä pidin sua kädestä.
Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
En ole äänessä, enkä ole hiljaa, mut kuolleita tunteita voi lukee ku avoint kirjaa.
Mä en tiiä, mut en pysty jatkaa tälleen, ku tiiän et mä tulen pettyy aina kerta toisen jälkeen.
Maailma on rakkaus, sä katot sit mun kulmasta, niin se muistuttaa aika maailmanloppua.
Peli on menetetty, mut jos aikaa jäljel niin täs on mun käsi, mutta miks et ota kädest kii?
Kyl mä ymmärrän jos olet ollut kovilla niin sitten meil on jotain mitä ei oo kovin monilla.
Osa kuoli eikä osa rakasta enää.
Ja niin on sanottu et aika paikkaa haavat, mut mun haavoi paikates vois syvempää sit kaivaa.
Mä kaipaan rakkautta, mul on siihen tarvet, mä haluun jonkun joka osaa paikkaa mun arvet.
Mä nään sen jonkun tän ihmismassan keskellä, jollakin on tunteet, mut kumpa tietäis kenellä.
Se nousee pystyy kel on tunteet tässä massassa, jos sulla on ni auta mua nousee tästä paskasta.