IRC-Galleria

Tiedän olevani vain ihminen
Ihminen joka oppii kautta virheiden
En sanoja suusta ulos saa
Ne täytyy ulos pakottaa
On asioita joita ei voi unohtaa
Kaikkea ei voi anteeksi antaa

Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä rakastin ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.
Mä olin varma ja niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.
Mä en oo katkera siit et se on ohi,
mä oon katkera siit et sä olit.
Sä veit mult aikaa sä vedit sen ohi,
ja aika on rahaa mä haluun ne rahat takas.

Välil tuntuu etten kestäis olla eros tuntiikaan,
se hetki kun kahdestaan tääl kuljetaan,
kaikki esteet matkalta yhdessä pois suljetaan.
Jep, no kyl tää alkaa meneen rutiinist,
sun kaa joka paikkaan, sisälle sun uniiski.
Käsi kädes mihin sitten aina mennäänkin,
piirrän sormel sydämiä pitkin selkääsi.
Välil pitää nipistää et tajuu kaikki täysil,
huomaan että totta se on, aina siinä käy niin.
Pety en mä koskaan, turhaan mitään kierellä,
rakastan sua, voin vaik sanoo joka kielellä.

Pala sieluu, mä katson silmiis sinisiin,
Tuntuu vaan et rakastun sinuun niin.
Etten osaa irrottaa sinust enää,
Jälleen elämä ilman ilman ketään.

Onks sust ikinä tuntunu et asiat menee just päin persettä,
eikä mikään tuu onnistumaan.
Must tuntuu nykyään siltä,
must tuntuu et mä en osaa ku pilata ihmisten elämän.

Monta virhettä matkallakin tullut vastaan,
Jokaista erhettä muistelen avul rakkauden jaksan.
Totuus sattuu, mutta kipu usein myös hakkaa,
Koitan olla reilu koitan auttaa jaksaa.
Sä lähdit pois, jätit vain muiston,
kaikesta kivasta mihin muka must on.
Kiva päästä hetkeksi, toisaalt ihana jäädä,
Ajatuksiin et musta välitettäisiin täällä.
Tunnetila nyt erilainen, niin niin hauras,
Tuntuu vaan et kaikki tapahtuu vasta haudas.
En tahtomat ikinä ketään satuta lainkaan,
Mut tulee taas tunne, mitä elämältä sainkaan?
Haluaisin kuulla mikä sul oikeesti merkitsee,
Kuka sen päättää kuka puolestas merkitsee.
Kyyneleet satuttaa ja tahtomattaan tappaa,
Virta on niin vuolas et tunne minkä tabun nappaat.

Valinnat on ratkasuita mä valitsen väärin,
Tilanteet on hetkii jotka surupaperiin käärin.
On ollu vaikeit hetkii en lähde kieltää,
Mut ilman totuutta ei enää missään mieltä.
Monesti mä mietin miks näin ain tapahtuu,
Luonne on niin kiero liian helpol rakastuu.
Päätä pahkaa miettimättä asioita aina loppuun saakka,
Satakakskyt lasissa sydän pysähtyy ja tottuu.
Seurauksiin joita en valmis olis ehkä kokee,
Kun vanhatkin arvet verillä uudet hetket jo koskee.
Syvälle sisimpää tunkien esiin pirunsarvet,
Läpi haavojen lopuks tuhoten mun omat haaveet.
Vaadit selitystä multa kysyt mun olotilaa,
En osaa siihen vastaa itken taaskin pitkin iltaa.
Pala sieluu haihtuu tulee monta kivee päälle,
Väistyn syrjään, tää mun päätös omalle elämälle.

Surulla varustettu paholainen taas kerran kuorii.
Viiltää merkit mun omiin käsivarsiin,
Verel peittää hymyn murheilla sielun sisustankin.
Haluun palaa takas kun kaikki hetket johti nyt iloon,
Haluun vierel ihmisen jota rakastaa ei vie tuhoon.
Mut elämä on, ja elämä vie niinku sanotaan,
Toivon et mua ei vihata vaan joku jaksais rakastaa.
Mut näin se vaan on totuus sattuu rakkaus tappaa,
Ystävä hyvä pyydän mua syliis sulkeen,
Ei must oo tähän yksin tänne maailmaan kulkee

Jotkut asiat meijän tapaamista rajoittaa,
eli se tarkoittaa,
että joskus toisillemme joudumme soittaa.
Rakas oot puolet mun sydämestä,
tyhjensit sydämeni kaikista jätteistä.
Sanon sulle: Kiitos tästä kaikesta,
tästä elämästä ja ajasta ihanasta,
tää on mun elämän aikaa parasta.
Ja nyt mun on hyvä olla,
kun en oo enää joka asiassa täys nolla.
Muistelen näitä aikoja aikuisena,
ihan ihmisena erilaisena.
Ajattelisin, olisitpa sinä tässä,
mun synkässä elämässä.
Rakastan sua aina ja ikuisesti,
ja tietenki muistan sut kuolemaan asti ♥