kun mä katselen kohti sua oot aivan kuin et tuntis mua
mut mä mietin miksi sä arkailet miksi viereeni istu et
vielä eilen me naurettiin kahdestaan
miks sä juttelet muille vain miks sä vaikenet seurassain
Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
Poskipäitäsi ja korviesi muotoa
Näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
Kieles kärjen tunnen kun se kohtaa kaaren huulen
Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin
Olet uneni ihanin
Mietin sormiasi, käsiäsi vahvoja
Aistin katseesi, kun viivähtää se minussa
Joka hetki, jonka lähelläsi olla saankin
Minut pelastaa, vaikk' eroon vie se katkeranki
Olet porttini unelmaan
Haave herkin ja haavoittuvin
Kerro miltä se tuntuu
kun irti päästää kerro miltä se tuntuu
kun ei mitään pelkää
Kaiteelle seisomaan jään
kädet nostan
ummista en silmiä
enää ei huimaa Mä karkaisin vieraiden mukaan
ei viikkoihin löytäisi kukaan
ulos saan nukahtaa mä vuokraisin majakan jostain
ja tauotta juhlisin jos vain
huvittaa teen mitä vaan
En mieti kuinka nyt käy
ja kuka kaipaa
ja vaikkei maatakaan näy
nojaan jo ilmaan
Mä halvalla tavarat myisin
pois muuttaisin, siellä pysyisin
mikä maa valitaan? mä haluan kokea kaiken
laskuvarjohypyn ja maineen
rakastaa tosissaan
Ja korvii myöten mä taidan olla ihastunu
Ihan kaikkeen mikä liittyy just suhun
Miten sä kävelet, hymyilet ja puhut
Miten nostat pinnalle ku tuntuu et hukun
Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta
sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan
eikä kokoonnuta kallioille tavan mukaan
sä lähdit eikä koskaa tavattukkaan
kurkkuun palaa pukkaa eikä mua halaa kukaan vaikka lähtiessä väitän että vielä palaan mukaan
mut se on harhakuva johon haluun uskoo ite
tekee lähdöst helpomman, tunnet että sust on siihen
mut mul on kiire mä lyön oven kiinni mennessäni
toivon että löydän jotain yhtä hyvää edestäni
Tiedän et on ollu kusta pääs
Mut huomaa sen itekin ku lipsuu ku mustast jääst
Täytyy vaa skarppaa, ja pää tyhjäks valuttaa
Jos pääs paine kasvaa liikaa ei oo paluuta
Mä opin Valuutalt et hiljasuuskin tekee hyvää
Kuhan vaa osaa ottaa aikaa ja rauhottuu hiljentymään
Kaikki tää oppiminen rassaa
Kai täytyy käydä ilmas et tietää eron kun jalat on maassa
Ja nyt on ja pysyy, mun kantapäihin särkee
Ainoo nousu täst edes tulee kohdistuu järkeen Tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt
Ainakin voin sanoo et oon elänyt
Kuvittelen sut mun viereen
Tyytyväisenä hengität, sun ihoo silittelen
Nään kuinka nukahdat ja alat uneksii
Ja oot onnellisen näköinen
Tuun siitä onnelliseksi Mut et oo vieressä, kaikki kuvitelmaa
Kaikki nää ajatukset saa mun kaipuun kasvaa
Tuntuu pahalta kun et oo täällä mun kanssa Ilman sua tuntuu kuin olisin yksin tässä maailmassa
katon ikkunasta ulos nyt on täysikuu
ajattelen sua ei mua muuta mikään muu muistan tuoksus muistan kauniit kasvos
muistan ku mä sanoin et rakastan sua vaikka varjos mul on ikävä sua en pysty enää salaa
mutta siltikää ei pysty enää kestää tätä palaa muistatko sen päivän sillon yöllä laivan kannella
tuuli kosketti täysikuu sekä vesi laineilla aluks kylmä mut sun vierees käperryin muistot mielee niin mä rakkaudesta vääristyin
ajattelin sua ja ajattelen vieläki
muistan vieläki kun tuijotettii toisiamme kilpaa
muistan kaiken seuraan tätä muistojen siltaa en unohda sua en koskaan lupaan sen
mä välitän susta mä teen sul nytte lupauksen en satuta sua koskaan en haluu satuttaa
matkan saatossa muistelen sua vaikka kasvetaa ensimmäisen kolmen tunnin jälkeen mun sydänt revittiin
tajusin että ilman sua mä varmaan sekoon
hetket pienet mä niitä vielä muistelen sun vierelläs olevani mä vielä kuvittelen
mä en tätä enää jaksa käsittää miten paljon voi toisesta ihmisestä välittää
Vaikka haluisin sun kaa yhteisen tulevaisuuden
Joka kerta kun sua mietin kuulin karun totuuden
sisältäni jostain syvält ettei tää tuu onnistuun
Vaikka kuinka tuntuis että tää olis hyvä juttu Mua raastaa pelkkä ajatuskin että olen yksin
Yksin kylmässä huoneessani yskin
Tätä pahaa oloo joka sisältä mua tappaa
Ei mun kohdalla tuu mikään enää ikin nappaa
Sun lämpös minkä tunsin aina mun vieressä Sun tuoksus leijuu silti yhä mun mielessä
En unohda sua koskaan sen mä lupasin
Sulle heti kun sut ekan kerran tapasin
Enkä ookkaan unohtanu enkä tule koskaan Unohtaan sun kaunista hymyäsi tost vaan
Tää on niin tätä miks just mun kohdalle
Käy näin tälläst tapahtuu vaan harvalle
Tehty mikä tehty, minkä sille mahtaa
Muistot ei tuu haihtuu eikä tekoja voi vaihtaa Mietin mis mun frendit ne vanhat kunnon sällit
Ne hulttiot joiden kaa vedin ekat kunnon kännit
Haluun nähä ne viel joskus, en vaa voi unohtaa Vituttaa et elämä voi ystävät nii eri teille johtaa