IRC-Galleria

Miä olin koulussa aika rottanaama. Hääräsin aina jotain omituisia pulpetti- ja tuolipinoja tms. takarivissä ja nimesin niitä joikisikin monumenteiksi, miksi mieli mielsi. Nopiasti sain luokanvalvojan, edellisen vaimo, äidinkielen eli suomenkielen opettaja hänkin ajatuksen siirtää minut eturiviin noiden vähäisten kurittomuuksien tähden. Siinä eturivissä sitten istuin TOmmin vierellä ja erään tunnin alussa alkoi tommi vähän kuin tiraamaan itkua ja minä tietysti heti kyselin että mikä on hätänä. Ei tarvinut ihmeesti tivata kun vastaus tuli että oli mennyt rannekellosta lasi rikki ja minä koitin lohduttaa että mitä tuosta kellonlasista, saa niitä uusia ja Tommi vielä jatkoi että kun isältä juuri kellon saanut ja sehän riitti minulle. Suureen ääneen huusin koko luokalle että Tommin kelloon meni hiekkaa ja muuan Katja nauroi, ja sitten koko luokka. Opettaja hyökkäsi Katjan kimpuun ja löi kirjalla silmäkulman auki. Kati juoksi kansliaan hakemaan rehtoria ja opettaja puolustautui selittämällä jotain siitä kuinka ja miksi ja miksei hän yhtään ihmettele että miehensä luopui opettajantoimesta. Tämä oppilasta lyönyt opettaja ei koskaan saanut minkäänlaista oppilaille näkyvää nuhtelua tai asiaa ei mitenkään viety esim. pahoinpitelynä eteenpäin. Ainoa seuraus oli se että minä silvoin seuraavalla tunnilla, joka oli muka uskontoa, raamatun ja kerroin diftongeista sen mikä äidinkielentunnilla jäi opettamatta. Sain kaksi tuntia jälki-istuntoa jumalanpilkasta ja vanhempani joutuivat kustantamaan raamatun hinnan oppilaitokselle. Äisinkielentunneilla sain sen jälkeen taas istua takarivissä ja rakentaa monumentteja. Minusta mikään edelläkuvatusta ei ole vieläkään hauskaa, hulllunkurista kyllä ja naurettavaa. Eikä ole paljon toimintani tai kohtelu minua kohtaan, tai Katjaakaan muuttunut. Aivan samanlaista viisitoistavuotiaan elämää ja kohtelua saa nauttia tai kärsiä, kuinka sen milloinkin mieltää... ja miä nauran ettei tarvi itkeä.

"Aamulla ovat tunteet toiset, ja aurinko antaa uudet mielialat. On kulunut jo vuosia siitä päivästä, illasta ja yöstä. Elämä on ollut enimmäkseen arkitointen iankaikkisesti yksitoikkoista kiertokulkua. Mutta silloin tällöin muistuu mieleeni tuo päivä, tuo ilta ja tuo yö. Silloin elän aina uudelleen kaikki. Ja se on minulle kuin kosteikko korvessa, niinkuin kukkula ylängön keskellä, niinkuin saari suuressa meressä. " Juhani Áho, Lastuja

toihan on oikiastaan, tunnelman pilatakseni shakespesearin jostain jutusta tämä maa, tämä kaupunki tämä katu tämä talo... tai toi taitaa oikiastaan olla canterburryn tarinoista papin tarinasta... mutta kuitenkin...

aika vähän enää kukaan tulee kirjallisuudessa omia juttuja keksimään kyllä ne on pitkään jumissa arstoteleen ja shakespearen jumittelua... se teidän onnni. VITUN PASKANAAMAT!

Tuollaiset rottaihmiset muuta ansaitsekaan.

Vittu, idiootit morottaa teitin vastapäivään.