IRC-Galleria

(ylitallennus ja ego)

kymmenen vuotta sitten, yli, tapasin Emma-nimisen henkilön ja tuohon samaan aikaan soittelin paljon sinnead o'connorin musiikkia ja nyt se jostain kaivautui esiin kun oli kavereita kylässä ja piti keksiä musiikkia, mitä he eivät ole kuulleet. eikö hieno radio-formaatti... noh kuitenkin....

Ihastukseni tuot nerokasta Emmaa kohtaan muuttui pian ihastuksesta rakkaudeksi, ja johti siihen että en enää voinut jatkaa opintoani kun hän pääsi lääketieteelliseen ja oli menossa juomaan 'skumppaaa' kavereiden kanssa.

anteeksi että vainosin sinua päivän, olen todellla pahoillani ja jos et usko niin minua voisi silloin harmittaa enemmän hullut puheeni ja seuraamiseni sinua kuin se että sanon sellaista tapahtuneenksi ja näinkin julkiseststi. olen vain ajatellut putsata pöytäni muruista ja sinä, Emma, olet sellainen, jota en voi aivan vain kostealla pyyhkellä ohiittaa. Minä todella olin ihastunut sinuun ja rakastumaisillani, ellen jopa jo, kuten epäislen. en koskaan unohda joitan kehosi liikkeitä, mutta en koskaan tämn jälkeen niistä puhele nimellsi, varsinaisesti, tahdon vain että tämän yhden kerran sanon jotain, mitä en silloin osannut ja mikä nytkin meni pieleen, olkoon se tarkoitus ja syyni anteeksipyyntöön, sillä sitä en voi liiikaa tehdä: pyydän ateeeksi, vilpittömästi (eikä kukan tiedä taholtani, mistä puhun, pahoittelen puupäisyyttäni, todella paljon... (jos voisit.... ehehe)huono vitsi..)

näytelmäkirjailija