IRC-Galleria

(ävänkän sanojaisi)

mein kampf ja the thing, ihminen, josta puhutaan paljon,
ja pahaa ja elokuva, joka varmaankin jää mieleen, mutta
en ollut puhumassa niista, vaan pääasioista.

pääasiassa minä en hallitse itseäni, jäävään itseni siitä
mitä olen sanomassa, jos sanon mitään, kertoa en aio, mutta
kun tulin ajatelleeksi niin tuli mieleeni sanontana ajatus,
jota ajattelen ja jonka olen saanut kuulla kuin joku sylkisi
naamalleni - minulla ei ole kasvoja - naama ja kerroin,
vaan siita paaasiasta: ei pääsiaisesta vaan pääasiasta -
aseistakieltaytyjia kunnioitan yhtalailla kun aseettoman
palveluksen suorittaneita, minusta asia on turha puheenaihe
nyt, mutta se oli mainittava... niin käyttelen tällä hetkellä
jotain omituista mudlet-nimistä ohjelmaa turaillessani
tekstipelia (hcbat.bat.org:23), joka ei todellakaan ole
joku peli tai mikä peli tahansa, vaan yhteisö, mutta en ollut
aikeissa puhua yhteisöistä ja synteettisesta kielesta.

kuinka minua syljettiin kasvoille:

katsokaas, ja te luette katsomatta, silla lukiessa pitää
olla mieli mukana ei vain silmät ja kurkunpää, joka hidastaa
lukemista, mutta kun nyt palaisin asiaan...

oli niin, että olen ja ajattelen edelleen (vihaan mottoja),
että "täytyy uskaltaa ajatella, ettei tarvi tehdä", minä
olen ajatellut, mutta minulle kävi niin että minä tein
ja että minua harmittaa, mutta harmin hyvä puoli on se että
minä rupesin entistä piittamattomammaksi sen suhteen kuinka
asiani sanon ja miten tekoni teen, ajattelen edelleen,
ettei tarvisi tehdä ja tämä ei ole tekemistä: tämä on
tajunnanvirtaa, mutta se on totta. tekojain ohjaa, ajattelen,
ajattelemattomuus, minä en ole uskaltanut ajatella tarpeeksi
ja siksi olen tehnyt hirmutekojani, joista tääläkin olen
kertoillut, mutta ei tuon sanominen oloani huojenna tai
tuota minulle minkäänlaista ylimaallista tunnetta, vain
tiedon siita että nyt tiedän mitä teen, en tiedä mitä olen
ajatellut tehdä, ja mitä on tullut sanotusta tehdyksi,
kun ei tullut ajatelleeksi: voin vain aina katua, mutta
koskaan en saa pyydettya anteeksi... hetkinen, oliko siinä
joain outoa sanavalintaa, "pyydettyä"... noh, kai, ja
niin toivon että sitä ei ajateltu niin kun tuon luki
jnejnejne... ja dostojevskia kehiin noin, ihan hyppysellinen.

eiei, nyt olen täysin ahkoteillä (see, ah kuten hammastynyt
ja ko, kuten kysyy ja teillä, joka voi olla tie tai työ,
mutta jos on totta, imtä kuulin (oikeastaan minä luin),
mutta kuitenkin, yksi jahtaamitani surkimuksista poistui
tutustumatta minuun...

parhain tommy taberman,
omistan tämän sinulle (huonolta ihmiseltä huonolle runoiilijalle, sillä runoilija sinä olit,))

antti ala-Turkia aka Arafat servant

P.S. älkää nyt ajtelko tai jättäkö mieiinne mitään synkkää, silläteksit on iloa ja naurettavia virheitä täynnä, kuten aina. tavaralla pitää olla merkki, jos ei ole brandya vai miten sen nyt sanoisi, lääkkeitä,
alkoholia ei enää suomessa määrätä lääkeeksi, muutoin kuin eläinlääkärien toimesta, elämille- tuo on varmaa tietoa, minä olen viime ajat lueskellut typeläkelakia... ja siinä meinaa mennä pää aika
pyörälle. ja juuri aika minulta on loppumassa, pyöriä olen keksinyt,
vaikka en ole tukkijätkä tai toukojäärä, vaikka sellainen minun olisi
pitänyt olla. tiesin vain ja niin vähän liian myöhään, että en ole muita
kummempi, vain rumistus:P siinä niita taas tuli, miä en jaksa itteäni...