[en minä nukahtanutkaan. kävin vain sylkemässä verta ämpäriin samalla kun pierin sitä tuolateissa. rauta mieleen ja hemoglobiini helvettiin. puu kantaa ja kestää antaa periksikin, kyllästetään se niin että ei edes suo hapata. rautahampaat roskikseen, nämä dentistin antamat saa teräviksi syömällä sähköjohtoa. hammasta purren se rutina pässä ja natina hapaidenvälissä. se on... mitä minun vatsani taas sanovatkaan. pötsi pömpöttää, satakerta vaikertaa ja lehtimaha repeilee. mees ja tees tai aion tehä ja mietin sanovani, ja sitte teen harkittomasti kaikkea kummaa ja sopusoinnuttomasti hauskaa, mukavaa ja surkuhupa iloksi kääntyypi... nyt pierasemaan oikein kunnon tomaattikeittolitkut että saa nälän tunteen pois päästä ja noista kauheista vatsoista vaivasista]