IRC-Galleria

[divinorumia ja hallusinogenia riputtelin. usbiwebillä; valkosipulia, ei
oreganoa, kiitos]

helsinki on rakennettu onton päälle.

puistopenkillä istuessa maa tärisi, ja vaikka se tuntui hassulta ja kummalta.
en osaa sanoa kummalta enemmän, enkä silloin tiennyt miten kummaa kaikki
oli. kumma huuma ja kuuma pitza olivat saaneet oloni ähkystä tukalaksi ja
kevä9isen auringon lämmössä en voinut muuta kuin istua ja hikoilla, espan
penkillä. mitä olisi pitänyt tehdä? kirkua?!

minä en kirkunut, kirka kirkuu, minä en. kirka hölkkäsi ja hikoili, minä
kävelin töihin, jostain krunikasta, jossa asuin ja jossa kirka hölkkäsi. ei
olisi kannattanut hölkätä: meni henki. kävellessä töihin meni vaan henki,
henkimaailman hommiksi ja sitä rataa...

minä en hölkännyt. minä kävin veneellä suomenlinnassa syömässä pitzaa. kaveri
ajoi ja minä kaivelin musiikkia läppäristä, jota laukku oli täynnä, kohta olisi
vatsakin. oli,siis, kevättä; kuumaa ja helteistä kesän alkua, jota oli kestänyt
jo kauan. saapuessamme pitzeriaan luulin että oli jo tullu kesä ja sanoin seurueelle,
paikkamme etsiessä, tahtovani räystään alle. tarjoilija nauroi, sitä ennen hän'
kuulosti siltä kuin olisi todella kiukkuinen. minussa nousi esiin tunne, jota
koen hymyillessä kun ei voi nauraa. kaulin luuli lautasliinaa pitzaksi ja koitti
viipaloida sitä.

tahdoin nauraa, lujaa, ja pyysin hybristä ulos tupakalle sillä tilaus oli
jo tehty, eikä siitä voinut perääntyä, olihan muilakin käynnissä nälkälakko.

jos runkkaaminen tekee kuuroksi, tekee nälkälakko näkymättömistä asioista näkyviä,
vieden näön. ulkonäköä se enemmän haittasi, mutta siinäpä se ydin. ydin sodan.

minun olisi pitänyt lähteä sodankylään elokuvajuhlille kun se mies (poika tai
mies tai lie poikamies, en tiedä, vielä) mikä lie kysyi ja pyysi ja vähän vaadittuan
vielä kehotti ja sanoi, "väliäkö sillä", jos pitäisi olla töissä, koska hän
oli menossa niihin. katsokaas, kun taas voi elämä heitellä. olen tässä ja
ja kerron siitä vaikka tuota ei tapahtunut. mitä olisikaan ollut ja missä
kirjoittaisin tätä, jos olisin lähtenyt? olisi pitänyt, mutta koska olen tässä
ja kerron siitä niin hyvin meni sekin reissu, jota en koskaan tehnyt.

"olisi pitänyt", on niitä kokemuksia, joita en neuvoisi ketään hankkimaan vaan
tekemään. jos sinulle tulee outo tuttu, jotenkin kiinnostava ihminen sanomaan -
noin jotain - niin mene ja paahda, kun olet nuori. vanhempana et voi koska
sinullla on todennäköisesti lapsia, lapissakin. mitä muuta vanhempana voi olla?
vastuuta?! sekös minua kiinnostaa ja sekös on elämäni tarkoitus? siihen toimeen,
siis, mars!

onton helsingin maa tärisee keväisin. sitä on kiva ihmetellä keväällä kun
aurinko lämmittää ja katselee pohjois-esplanadille. tulee tunne että siellä,
missä istut on hiekkainen kävelytie keskellä kaupunkia ja sinulle tulee tunne ja
ajatus että ollaan järjestämässä kevätparaatia. pohjois-espaa pitkin menee panssari-
vaunuja, jotka pyähtyvät liikennevaloihin, jolloin liikenteen meteli katoaa
ja kuulet marssiaskelia. et tiedä, kuinka, mutta kun käännät päätäsi vasemmalle,
näet luokkaretkeläiset marssimassa kolmirivissä, opettajan johdolla, kohti sinua
ja kenties kohti kaivopihaa, jolla esiintyy viimeistä kertaa holby sity ja sensei
ankkuroi mahdma ghandin kasvolihaksia hakaneulalla tanssittaviin lankkuihin.

marssiaskelet ovat muuttuneet armeijasta koululaisiin ja panssarivaunut
pakettiautoihi., ontto kaupunki, joka on elämää täynnä on maan päällä, puistopenkillä.
tupakkaa ja ice magicia, ja kaikki näyttää siltä kuin nuorena humalassa,
kuten risto jarvan elokuvassa, mies joka ei osannut sanoa ei, puistopenkillä,
laitapuolden (spurgu, koditon, alkoholisti kuitenkin...) tokaisee.

tänä kesänä tahtoisin nähdä sen elämän... eikun elokuvan.


sitä täynnä,

melko-sellainen


nimensevelnnytys

(on vaaliaika ja puhutaan virhemarginaalista. minä ajattelen sen tarkoittavan
toleranssia ja minulle tulee mieleen antti heikkilän ristiriitaisuuksien kirja,
nimeltä riippuvuus - valheiden verkko, jota tulen siteeraamaan tämänkin jälkeen,
koska sen laukustani löysin kun kävin apoteekkireissulla ja jäi lääkkeet saamatta.

"Hiljattain on löydetty uusi maksan entsyymini(gaspia-rallaa). 'tämä entsyymi,
akljkoloholidehydrogenaasi II, hajottaa alkoholia 40& nopeammin kuin muut entsyymit.
Kaikilla tätä entsyymiä ei ole. Ihmisillä, joilll on tämä entsyymi, on synnynnäinen
kyky juoda alkoholia suuret määrät tulematta sen kummemmin hujmalaan. Heillä ei ole
myösäkään erityisemmin krapulaakaankaankaan. He ovat ihmisiä, jotka juovat muut pöydän
alle. Heille alkholi on energian ja inspiraation lähde. Ryyppy avaa heidän mielessään__
taivaan ja rajoittamattomat mahdollisuudet. Itse asiassa sopiva määrä alkoholia
parantaa heidän henkistä ja fyysistä suorituskykyään"

ollessani sairaalassa, käsileikkauksessa, kuusaalla oli viereisessä huoneessa ja
tupakkahuoneessa aina vaihdoimme... konjakkia, hän joi konjakkia... sellaista
huonetta ei enää ole... kuvittelen... mutta kuka uskoisi minua, ja mikä tauti se
olisi? sulku kiinnimerkki ja infected mus... eikun soitan divinorumia ja
qualitie... eiku soi toi hallusinogen ja gamma goblins (osa 2)... annan sen olla.
siirryn, muistitikkuineni, koneelle, jossa on internetti ja survasen tän tekstin
luettaviin...

no se loppukin sopivasti... mikä ajoitus!

massamuistista olet sinä tullut ja massamuistiksi olet sinä jälleen tuleva.

A man,
The space odysseia,
and backspace with you.

ctrl-h


muistikitku sanoo ja _toteaa_, kuinka paljon tänään joisi ja mitä?!