IRC-Galleria

Asiaa pitkään mietittyä olen päätynyt tähän ratkaisuun. Sit kun mä saan ne omat haukkuni joskus vuonna yks ja kolme niin sit niille ihunaisille nimeksi tulee tytöllä Luna ja pojalla Sirius. Asiasta ei keskustella. :D

NI.

Olipa kerran tyttö. Tyttö esitti muuta kuin mitä oikeasti oli. Hän katsoi hieman persoonallisemmilta ihmisiltä mallia ja pukeutui kopioiden heidän tyyliään. Hänen "musiikkimakunsa" oli sekoitus tiettyyn tyyliin viittaavia bändejä, joita hän ei edes oikeasti kuunnellut. Jos häneltä kysyttiin jotain musiikista, esitti hän tietävänsä jotain.

Niin sanottuja ystäviä tytöllä oli monia. He olivat lähes samanlaisia, kukaan heistä ei loppujen lopuksi ollut persoonallinen. Heillä oli oma pieni ryhmä. Siellä he sitten puhuivat ihmisistä ja haukkuivat muiden vaatteita tajuamatta, että itse ovat jotain niin avutonta katseltavaa. Jos joku heidän ryhmästänsä puuttui, hänestä juoruttiin tietenkin silloin. Yleismeininki heillä oli kuitenkin se, että ah oih ja voih mä niin rakastan noita tyttöjä. Viikonloppuina he ostivat jokainen yhden siiderin ja olivat tietenkin niin umpikännissä kuin olla voi. Ja ainiin, tietysti he myös "polttivat" tupakkaa.

Ystäväporukassa tytöt lainailivat toistensa vaatteita ja meikkejä. Kaikki oli yhteistä. Tytöt kuitenkin aina unohtivat öh, vahingossa palauttaa tavarat ja loppujen lopuksi omivat ne kokonaan itselleen. Meikkiä he käyttivät paljon, ellei jopa liikaa, ottaen huomioon kuinka he sitä osasivat oikeasti käyttää. Toki he myös yrittivät kaikenlaisia säherryksiä jolla he yrittivät saada lisää arvostusta ja uskottavuutta heidän tyyliinsä.

Kotona tyttö otti itsestään monia lähes samanlaisia valokuvia ja laittoi niitä ns. "irkkiin". Hieman heruttelevilla kuvilla hän sai kommenttia pojilta. "Ystävilleen" hän "ommasi" kuvia ja muistutti kuinka "raksuja" he ovat. Sitten hän liittyi naurettaviin ja täysin turhiin yhteisöihin. Yli puolet hänen yhteisöistään koostui kaveriyhteisöistä. Luonnollisesti, hänellä oli myös oma kaveriyhteisönsä, jossa hän huomasi olevan ihan kivasti porukkaa.

Tyttö oli sisimmässään kovin epävarma. Kuka tahansa hiemankin hyvännäköinen poika tuli vastaan ja sanoi jotain hieman nätimmin, niin tyttö oli aivan in lööv. Pojat käyttivät tätä hyväkseen ja leikittelivät tytöllä muutaman päivän, kunnes saivat mitä halusivat ja jättivät tytön. Tyttö itki kotona, että "miksi aina minulle käy näin". Tyttö ei kuitenkaan tajunnut, että se oli hänen oma vikansa. Ei pidä antaa liian helpolla, saa sellaisen maineen. Kun "ystävät" sitten tulivat käymään näytti tyttö viiltelyjälkiään ja mainosti kuinka masentunut on.

Tytöllä oli tietenkin myös messenger. Siellä hänellä oli "ystävien", ihastuksien, sellaisten ihmisten jotka ottavat internetissä heruttelevien tyttöjen mese-osoitteen, vähemmän tuttujen ja oikeastaan kenen tahansa mese-osoite. Illalla hän sitten jutteli ihmisten kanssa mesessä ja mainosti kuinka masentunut on ja kuinka hän itkee koko ajan pahaa oloansa.

Tämä tarina on ommattu ihkuraksupoksu Korvalle<3. Piiloitin tähän tarinaan sellaisen pienen vinkin jokaiselle, joka huomaa, että itsessään on jotain samankaltaisuuksia tarinan kanssa. On tessujenkin aika huomata kuinka naurettavalta he kuulostavat näin objektiivisesti kerrottuna. Aika IhQ ex nii hej?

I looked up. The empty sky was all dark. Small snowflakes were falling from the sky and I felt cold. A tear. It caim tough I tried to stop it. I tried to hide my pain and anger. I just couldn't hide it anymore. There I was... standing in the darkness and looking at the sky. I was alone, no one there to comfort me. I don't need anyone, not anymore.

A small voice was whispering to me... "you are alone... you are not good enough... you are insignificant... no one cares about you... no one needs you." I felt it, I kind of knew it was partly true. I can see the truth, if I want to. But the point is... do I?

What do I really want? I want to be happy. I want to love and to be loved. I want to have something I have have never had. The feeling of total happyness and the feeling that everything is allright. I want to hear "I love you." I want to... I just want to be able to smile without faking it.

The small voice wasn't whispering anymore... It was shouting. "ALONE! NOT ENOUGH! INSIGNIFICANT! NO ONE!" And then... the most hurtfull tought of them all... "no one loves you..."

SHUT UP!!! I shouted to the darkness... shut up.... I cried towards the sky. I don't need anyone, not anymore. I can manage by my self. I understand my self, I know what is for the best for me. I can manage by my self...really, I can... Tears falling I looked at the black sky. I looked to the blackness of eternity.

The sky showed no kind of reflect to my words. Silence binted me to the darkness as my tears were falling along my cheek and making my skarf go all wet. I kneeled down in the snow. I hid my face with my hands. I sat in the snow and cried, still keeping my eyes focused on the sky. I was waiting for somekind of a sign. Somekind of a sign to tell me that someone has noticed that I exist. Anything... please...

I don't know how long I sat there. Time felt to be stopped. Every snowflake seemed to be falling forever. Every tought seemed to be chained to my mind, leaving me without a chance of escaping.

Ei tunteita, ei ajatuksia. Ei haluja, ei himoja. Ei pelkoa, ei vihaa. Ei rakkautta. Mitään ei ole minussa. Pelkkä kuori olen, ilman omaa tahtoa. Muotoiltu sellaiseksi kuin sinä haluat. Silti et huomaa. Et välitä, ei sinua kiinnosta.

Kahletsin itseni ajatukseen. Kahletsin itseni kipuun ja tuskaan. Jotain on pakko tuntea. Kipu on helpoin havaita. Jos antaisit minulle mahdollisuuden, antaisin sinulle kaiken. En tarvitsisi enää kipua, en tuskaa. Rakkaudella pystyisin elämään. Rakkaus ei koskaan lopu, ei katoa. Jos vain antaisit sille mahdollisuuden. Mutta ei.

Veri on vain merkki kivusta. Kyynel on vain merkki tuskasta. Minä olen merkki tyhjyydestä. Tyhjä olen sisältä ja tyhjä ulkoa. Tyhjyys on kaikki, mitä minulla on. Tyhjyyteen turvaan ja siihen jään. Ota mitä haluat, en enää välitä.

Nanné

Kuviksessa tänään oli sellanen tehtävä et piti kirjottaa tosta aiheesta. Joten mä vaan aloin kirjottaan. Ajatuksiansa on aina kiva kirjoittaa.

---

Yksin. Hiljaisuus, pimeys, ajatukset. Maailma on sinun ja sinä olen maailma. Rauha. Kukaan ei häiritse, ei käske, ei huuda tai sanoin satuta. Itse olet itsesi, ei kukaan muu voi sinun paikkaasi ottaa.

Sinun ajatuksesi, sinun valtakuntasi. Sinä olet itsesi valtias, ajatuksiasi sinä kontrolloit. Jos itket, annat kyynelten valua poskeasi pitkin. Jos naurat, annat naurun kaikua sydämmesi äänenä.

Yksinäisyytesi sinut varjoaa ja kahlitsee sinut itseesi, et voi paeta. Sydämesi tukahdettu huuto kaikuu kirkkaana, et voi sitä enää piilotella. Muiden katsoessa voit laittaa itsellesi naamarin. Voit esittää jotain, mitä et ole, voit peittää todellisen minäsi. Voit piiloutua maskin taakse, se suojelee sinua muiden katseilta. Mutta jälleen, petät itseäsi. Itseäsi et vain pysty piiloutumaan. Itsellesi et vain pysty valehtelemaan. Itseäsi et vain voi paeta. Ei, älä pakene.

Hiljaisuudessa kaikuvat hiljaiset sanat. Pimeydessä näet vain itsesi. Ajatuksesi paljastavat sinut. Ne tarkastelevat sinua. Kuka sinä olet, ne kuiskivat. Kuka sinä olet, ne vastaavat. Ei, älä valehtele.

Silmissäsi heijastuu olemuksesi. Olet yksin, olet turvaton. Kukaan ei sinua voi pelastaa totuudelta. Kukaan ei sinua voi pelastaa itseltäsi. Sinä olet totuus. Pimeys sen näyttää, hiljaisuus sen kertoo, ajatuksesi sen paljastavat. Totuus on sinun, yksinäisyys sen sinulle kuiskasi. Kuuntele sinä.

---

Nanné

Mua väsyttää, mua nukuttaa, mua unettaa. Kunpa vois vaan nukkua koko päivän. On niin paljon tehtävää ja toisaalta taas sitten ei mitään tekemistä. On monia juttuja kesken, mutta ei vaan millään jaksais alottaa niitten tekemistä. Kaikki on väsyttävää ja tylsää. Kuitenkin mä huomasin tänään, että kun tekee niitä asioita pois tieltä, tulee hyvä mieli. Tulee sellanen helpottunu ja kevyempi olo, kun on saanut jonkun asian pois mieltä painamasta.

Viikonloppu lähestyy ja haluis mennä vaan pitään hauskaa ja rentoutuun. Toisaalta sitten pitäis ehtii hoitaan jouluostokset. Sitten on tietenkin vielä mun harrastukset ja koulunkäynti kiusaamassa. Kuka muka oikeesti jaksaa kaikkee tätä?

Ehkä jonain päivänä mä saan pitää vapaata ja tehä mitä huvittaa. Ilman mitään velvollisuuksia ja ilman mitään rajoituksia. Hyvässä seurassa tai yksin, ihan millanen olo sattuu olemaan. Sillon saan sanoa mitä haluan ja kuunnella just sitä musiikkia mitä mä haluan. Silloin saan ilmaista mielipiteeni vapaasti. Puen päälleni mitä itse haluan ja oon just sen näköinen kun huvittaa. Kukaan ei mua enää sillon käske, kukaan ei mua enää pakota. Mä teen sitä mitä haluan, en sitä mitä käsketään. Koska se, että saa olla oma itsensä on vapaus.

Mutta, pidän tän muistissa ja unelmissa. Sinä päivänä mä saan sit tuntee millaista on olla vapaa. Sillä loppujen lopuks, vapaus on oikeus, vapaus on velvollisuus, vapaus on unelma ja vapaus on elämä.

Nanné

Miksi? Yks ehkä pahin kysymys mitä kukaan voi tehä. Vastaaminen on aina vaikeata. Miksi? Koska siihen kysymykseen ei aina pysty tai halua vastata. Siihen sanaan liittyy myös se, että joutuu myöntämään itselleen tosiasiat. Sitä ei joskus itsekkään halua kuulla. Joskus joutuu myös tajuamaan, että on ollut väärässä.

Mä kävelin eilen ulkona lumisateessa. Lumessa on oikeesti jotain kaunista. Se on jotenkin niin viatonta ja puhdasta. Kun sataa lunta, tuntuu siltä kuin kaikki olis jollain ihmeellisellä tavalla uudistunutta, että mikään ei olis kuin ennen. Mä vilpittömästi rakastan sitä tunnetta. Mä vilpittömästi rakastan lunta.

Lumihiutaleet leijaili mun poskille. Ei ollu liian kylmä ja mulla oli sellanen olo, että vois jäädä sinne lumeen ikuisiksi ajoiksi. Jostain ihmeen syystä mulla kuitenkin oli surullinen olo. Tuntui jollain tapaa tyhjältä, yksinäiseltä. Mul oli ollu tosi kiva päivä, ei siinä mitään. Jokatapauksessa mä kaipasin jotain ihan hirveesti.

Hetken verran mä seisoin paikallani katselemassa lumisadetta. "Miksi? Miksi mulla on tällanen olo?" Lumisade peitti mun mustia vaatteita valkoisellaan. Mun katse siirty moniin jalanjälkiin maassa. Lumi edustaa mulle ystävyyttä, sitä että joku välittää. Lumeen liittyy rakkaus ja läheisyys. Siksi lumi on niin kaunista. Tähdet tuikki taivaalla. Sillon mä tajusin. "Miksi mulla on tällanen olo? Siksi, koska mä en pärjää yksin, vaikka haluaisinkin. Mä en ole se, mitä väitän olevani. Mä tarvitsen rakkautta ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni." Vaikee asia tajuta, mut niin se on. Mun olo ei parantunu sen tajuamisella yhtään, mut ainakin mä tiesin mitä mä olisin tarvinnu. Kukaan ei pärjää yksin. Joskus tai vähän useammin on kivaa olla yksin, mut loppujen lopuks jokainen ihminen tarttee toisia.

Lumi on mun elementti, ihan selkeesti. Jotenka tässä teille kaikille, jotka tän lukee pieni lumihiutale. Se saa edustaa sitä rakkautta mikä täällä maailmassa pitäisi olla.

* Nanné