ja taas mä saan katsoa kun sä lattialla makaat
viidettä tupakkaa sä sun huulillas palvot
karkaan ikkunasta huudan sun nimeä ja illalla palaan
Led zeppelin ja halpa viini, väkivalta ja piripiiri
eikä me osata lopettaa eikä me osata aloittaa
kaks kusipäätä liian tärkeitä omassa päässään
liian isot egot liian isot odotukset
ja kumpaakaan ei vois kiinnostaa vittuakaan
miten tää universumi meidän tarinan kirjoittaa
pölyinen lattia ja turha riita, toinen toistaan kylmempi
ja mikään ei vaan riitä
jos mä olisin mukavempi mua saattais jopa kiinnostaa
jos mä olisin herttasempi mä saattaisin sua silittää
jos mä olisin inhimillisempi mä saattaisin sua lohduttaa
jos mä olisin parempi mä saattaisin välittää
muutakin kuin pahaa oloa ja maan päällistä helvettiä
jos mä olisin rehellisempi mä voisin sua auttaa
mut sä olet oman helvettis herra oman pääs orja
eikä mielisairas voi mielisairasta opastaa
eikä kuuroille korville voi olematonta järkeä puhua
järjestelmällistä järjettömyyttä
romantisoitua narsismia
tuhat eri minää joista kukaan ei halua antaa mitään