Kiertelin meidän asuinaluetta joku 3 tuntia (jalkani kärsivät)
Kävin myös viemässä meidän entisten koirien tuhkat sinne mereen
ja itkeskelin aika kiitettävästi siellä rannalla
Oli jännä käydä siellä, kaikki näytti pienemmältä mitä muistin
Okei, asuttiin siellä kymmenen vuotta mun syntymästä lähtien,
joten muisti saattaa pätkiä.
Feilasin pari kertaa
- ostin pilaantuneen jätskin mut en jaksanu mennä valittaa
- UPPOSIN SINNE KAISLIKKOON KUN KÄVELIN SIELLÄ. Pikkusena äiti muistutteli mulle et se on petollista aluetta, mut en mä sitä enää muistanu ! Kävelin siellä, niin ensiksi mun toinen jalka upposi ja heti perään toinen. Sitten kun nostin toisen jalan ylös, niin MUN KENKÄ LÄHTI IRTI JA JUMITTUI SINNE MUTAAN. Revin sit epätoivoisesti mun kenkää sieltä ja sainkin sen - mut mun kengät ja sukat oli ihan märät. Yks lenkkeilijä kattoi mua vähän oudosti kun aloin nauramaan ihan hysteerisesti itselleni. Menin sit semmoselle kalliolle ja vetäsin kengät ja sukat pois jalasta ja annoin niitten kuivua =)
- Sit tulin bussilla kotiin ja olin ihan sairaan väsynyt. Kerkesin just ja just 732:seen ja olin onnellinen et se ajaa ihan meidän talon vierestä ettei tarvii paljoo kävellä kotiin. MUTTA mä sit otin torkut ja heräsin päätepysäkillä =) tuli vähän pitempi kävelymatka kotiin. Onneks päättäri on Koiviksessa, joten ongelma ei ollut niin suuri.
Mut olipas tunteellinen päivä.