IRC-Galleria

Suru ja viha ovat normaaleja tunnetiloja.
Mä en niitä tavoita.
Istun valkoisessa huoneessani,
satumaassani.
Kaivan pikkulapsilta silmät päästä.
Ja kuuntelen niiden itkua,
joilta on kieli leikattu irti.

Ilmekään ei värähdä.
Mä en voisi koskaan tappaa eläimiä.
Mutta lapsia mä vihaan.
Vaikka olenkin nainen.

Miksi sä, pikkutyttö, itket?
Huojut siinä kuin saatanan riivaamana.
Leikkelet sormiasi irti,
kun sun kotitekoinen abortti,
ei ihan onnistunut.

Jos lapsuus on viinaa ja väkivaltaa
sitä on mahdoton kasvaa eheäksi.
Meitä on täällä pohjoisessa
niin monta hoidettavana,
että helpompi ois ottaa katkastu haulikko,
tähdätä päähän, ei sydämeen.
Ja sanoa, että kaikki oli taas turhaa.

Lääkkeiden tuoma euforia?
Viinaa ja väkivaltaa.
Tervetuloa taivaaseen.
Täällä meistä välitetään.

ei tällästä kauheen kauan kestä

huudan huudan ja vaan saatana vastaa

vaan saatana jaksaa, saatanan lasta, anteeks jos olin niin saatanan paska

I have lost myself again

Lost myself and I am nowhere to be found.

Then she closed her eyes
And found relief in a knife
The blood flows she cries

I just want someone to come and save me, from life, from fear, from memories, from everything. Just take me away.

Se on rakkautta vaan, jos äiti suosittelee ammattiauttajaa :)

forgetting all the hurt inside youve learn to hide so well
pretending someone else can come and save me from myself