sinuun minä silmäni kiinnitin
koskaan eivät irronneet
vieläkin edes pala sinusta antaa lämmön
koskaan ei lämpöön saisi tottua
koska sen jälkeen kylmyys on aina tappavampaa
en pyytänyt mitään
en siksi kai saanutkaan
tyhjin käsin silti kannan tuhansia muistoja
anna minun olla naivi
mielummin olen se, joka uskoi aina
seisoi sanojensa takana
pyörin ympyrää
taidat sinä minua niin lujasti pyörittää
melko itsekästä
liian kauan jatkunut ollakseen vain ajattelematonta
kuuntele
anna minun kertoa
kaikki se mikä olisi pitänyt sanoa kauan sitten
kerro
anna minulle vastaus
kaikkeen siihen mikä pitää minua valveilla öisin
en ole pitkään aikaan edes itkenyt
usko pois
olen jo tarpeeksi vahva kestääkseni sen
sen mitä ikinä aiotkaan tehdä
tai jättää tekemättä
vihaan kuinka säälittävää on olla saatavilla aina
milloin sinun aikatauluusi käy
mutta vain siten saan pitää sinut osana elämääni
tuhannesti sanottu
haluan rikkoa pirstaleiksi sen naiviuteni
jonka siivellä annan haaveitteni lentää