Ulkona on harmaata ja ehka vahan sateista, mutta kevaisen lamminta. Olen nyt ihan yksin, kun perhe lahti omille asioilleen. Olen tassa rauhassa syonyt patonkia(!!!!!) aamupalaksi - se tulaa jo nyt korvista ulos. Ruisleipaa kiitos!
Mina kylla haluaisin tulla jo kotia, kun kaikki on niin vaikeaa ja erilaista ja kamalaa. Jos taalta selvian, hankin itelleni miehen ja asetun aloilleni enka lahe enaa ikina mihinkaan omin pain. Ja kaikki te jotka haaveiletta tasta, miettikaa pari kertaa uudelleen!