IRC-Galleria

Keskiviikkona lennan kotiin.

Meidan valiiin tuli liian iso konflikti, joka kylla suureksi osaksi johtu vaarinkasityksista. En vaan voi ikina sivuutta tai unohtaa sita tapaa milla minulle asiat esitettiin. Koskaan ei ole kukaan puhunut yhta alistavaan ja halveksuvaan savyyn, ei varsinkaan tyonantajat.

Minulle siis riitti. Taman aamuinen oli viimenen pisara. En minakaan jaksa olla kiltii ja ystavallinen heille, kun minullekaan ei olla :(

Harmittaa suuresti, kun juuri nyt olin loytanyt itselleni kaverin, jonka kanssa olisimme voineet matkustaa lahimaissa. Myos kielikurssin alotin ja Sveitsin matkakin oli jo tiedossa. Tanaan olen sitten juossut ympari Lyonia ilmottamassa kaikkialle lahdostani.

Jarjestetaan vaikka joku tapaaminen lauantaiksi niin voin selittaa ihan kaiken rauhassa. Minna ja Hanna, jos vaikka teilla trehvattas... ;) Ja kaikki tytot sitten paikalle!

Nakemisiin!

Paatin, etta haenkin jo tassa kevaan haussa yliopistoon ja ammattikorkeaan. Yritan saada sumplittua tyosopimukseni loppumaan toukokuun loppuun. Siten ehtisin hyvin paasykokeisiin enka ihan palaisi loppuun taalla. Alkaa sitten pitako minua luovuttajana... :( Tama vaan olikin rankempaa kuin luulin. Toivottavsti en nyt pilaa valeja aupair-perheeseeni... Sita haluaisin kaikista vahiten :(

Viime kerrasta onkin jo aikaa!

Tana vkonloppuna olen tavannut yhden suomalaisen tyton oluiden merkeissa. Minulle tuleekin pakkokoulutus eri olutmerkeista, kun ei taalla tunneta siidereita tai lonkeroita.

Nyt sunnuntaina paasin kaymaan elokuvissa. Katsottiin semmonen ranskalainen elokuva jossa on Audrey Toutou (tai jotain sellasta :) paaosassa. Pitaa katsoa se sitten suomessa videolta uudestaan, tekstitysten kera. Ihan hyvin tajusin idean ja tapahtumat, mutta tietenkaan en kaikkia dialogeja ja vitseja ymmartanyt.

Ensi vkonloppuna tapaan, toivottavasti :), toisen suomalaisen tyton. Kavereita on kiva saada!

1. helmikuuta alkaa kielikurssi. Tanaan tein semmosen kirjallisen alotustestin netissa. Silla sitten sijotetaan minut sopivaan ryhmaan. Muistui pelottavasti ylioppilaskirjotukset mieleen, kun edessa on hirveasti suomalaisilla kirjaimilla kirjotettua tekstia, mutta mitaan ei ymmarra. Toivottavasti laittavat minut siihen ihan taysin alottelijoille tarkotettuun ryhmaan. Huomenna varataan aika suulliseen testiin. Voi ei!

Nyt on ollut pari tosi hyvaa paivaa. Eli suomalaisella sisulla sinnitellaan :)

Loysin koulututtavan Sveitsista. Hankin on aupairina, joten treffit sovittiin heti alkuunsa. Mina paasen laskettelamaan Alpeille ja han tutustumaan Lyoniin ja ranskalaiseen kulttuuriin, jos haluaa. Perheet ovat luvanneet majoittaa meidat kummassakin paassa.

Toisen suomalaisen loysin, kun jatin nettiin ilmoituksen. Eli jospa niita ystavia alkais loytamaan, se helpottais kummasti. Ja viikonloppunakin olisi tekemista eika tarvitsisi itse yksinaan kierrella.

Minun pitaisi saada ostettua rannekello, kun naiden lasten kanssa on hankalaa, jos pitaa koko ajan kannykasta katsoa. Eli siis lauantaina shoppailemaan :)

Nyt ahistaa ja pahasti, ja tata on jatkunut jo kaksi paivaa. Haluaisin vaan tulla maitojunalla kotia. Enta, jos tama ei helpotakkaan, vaan mina tulen hulluksi?

Kavin tanaan elamani ensimmaista kertaa elaintarhassa. Tai no Ahtarissa olen vieraillut pienena, mutta sita ei lasketa :)

Aivan mahtava paikka! Semmonen iso puisto kavelemiseen, lenkkeilyyn tai rullaluisteluun, missa voi kayda katsomassa isoja petoelaimia, kirahveja yms. - ja taysin ilmaiseksi.

Minut vietiin myos syomaan paikalliseen ravintolaan, missa sain Lyonin maalaismakkaraa - ei ehka ihan sopiva ihmisella, joka ei tykkaa makkarasta. Mutta kokonaisuutena ravintola oli oikea elamys!

Huomenna alkaa tyot. Kiva saada paivaan tekemista, mutta kylla pelottaa jaada poikien kanssa yksin. Toivottavasti saan heidat tottelemaan. Ja toivottavasti en hukkaa tai tapata heita heti ekana paivana.

Otan operaatioksi etsia paikallista chattia, jota kautta voisin tutustuapaikallisiin nuoriin. Tama alue on nimittain opiskelija-asuntojen tayttama, joten nuorta porukkaa pitaisi loytya. Kielimuuri on vaan melkoinen.

Niin ja olin tanaan auton kyydissa ranskalaisessa liikenteess (aivan jarkyttavan kamalaa!) j metrossa (paljon helpompaa, kuin Pariisissa!)

Ulkona on harmaata ja ehka vahan sateista, mutta kevaisen lamminta. Olen nyt ihan yksin, kun perhe lahti omille asioilleen. Olen tassa rauhassa syonyt patonkia(!!!!!) aamupalaksi - se tulaa jo nyt korvista ulos. Ruisleipaa kiitos!
Mina kylla haluaisin tulla jo kotia, kun kaikki on niin vaikeaa ja erilaista ja kamalaa. Jos taalta selvian, hankin itelleni miehen ja asetun aloilleni enka lahe enaa ikina mihinkaan omin pain. Ja kaikki te jotka haaveiletta tasta, miettikaa pari kertaa uudelleen!

Paasin perille!

Kauhen matkani jalkeen loysin oikean perheen luo Lyoniin. Taalla on kesa, tai ainakin melkein silla lampoa riittaa 15 astetta ja aurinkopaistaa. Toppatakkia ei tarvi, minka huomasin eilen, kun raahasin se paalla 24 kiloista laukkuani pitkin maita ja mantuja.
Ilmassa haisee Ranska - aivan samanlainen haju, kuin silloin Pariisissa. Maisema on hiukan erilainen, silla olen ehtinyt tutustua vasta tahan asuinalueesaan, mika on taynna uusia kerrostaloja. Jospa sita joku paiva uskaltaisi lahtea kiertelemaan keskustaa ja vanhaa kaupunkia, sielta voisi loytya sita kuvattavaa :)
Koti-ikava yllatti minut eilen, enka ole toipunut siita oikein vielakaan. Vahan valia meinaa kyyneleet kohota silmiin. Pitaisi yrittaa loytaa kavereita niin aika kuluisi nopeammin. Toisaalta olen ollut taalla vasta puoltoista paivaa, eli ehka tama on ihan normaalia.
Nuorimmainan nukkuu nyt ja isoveli on koulussa. Sitten lahdemme puistoon leikkimaan. Paivallinen syodaan joskus kuuden seitseman aikaan - mina ikavoin jo nyt ruisleipaa. Ja se ei ole mikaan vitsi, taalla todella syodaan patonkia ja hienoja juustoja seka juodaan punaviinia.