Mua sattuu ja paljon. Ei fyysisesti vaa henkisesti.
Enkä todellakaa tiiä mist se johtuu koska kaikki pitäis olla hyvin.
Mä en todellakaan haluu et kukaan ikinä satuttaa nii paljon mua henkisesti ku mua on jo satutettu. Enkä tarkota ketään yksittäist henkilöö. Mut oon nyt vaan nii poikki et kaikki tunteet nousee pintaan, ja nyt vast sen tajuun et mul ei oo kaikki hyvin. Toiset ihmiset ei voi ikinä tehä näin paljon pahaa eikä yks ihminen pystyis ees siihen. Kaikki sanat joita ei välttämät oo tarkotettu satuttamaan ja kaikki sanat jotka on tarkotettu satuttamaan, ne kaikki sattuu mua koska mul ei oo tarpeeks kovaa ulkokuorta. Jonkun aikaa pidän kaiken sisälläni jopa itteni huomaamatta mut joku kerta ku tapahtuu jotain pientä nii ne kaikki purkautuu. Kaikki teot ja sanat jotka ikinä on mua satuttanu. Koskaan en voi tajuu et miks kaverille voi sanoo kaiken.
Miks kukatahansa kaveri voi sanoo sua esim. tyhmäks, joka päivä. Se ei tarkota sitä ja mä en ota sitä itteeni koska "sehän on vaa läppää". Mut miks se on vaa läppää. Mun sydän ei tajuu et se on vaa läppää ja se asia jää mun mieleen ja nyt ku kaikki asiat taas nousee mieleen ja muistan ne nii ne jokaikinen satuttaa myös kaikki vanhat asiat jotka ei ennen satuttanu.
Mä oon liian heikko jaksamaan yksin eikä mun pitäiskää jaksaa yksin mut mitä mä enää voin ku kaikki on jo menetetty.