aih ja voih. miks tää on JUST TÄLLÄST tää elämä. oon lähes neljä tuntii nyt tehny putkeen sitä terveystiedon projektityötä huumausaineista ja mutsi kerto tos kyyneleet silmissä pari tositarinaa. vielki pitäis vaa jatkaa kirjottamist muttei millän jaksa...ei aivot kestä. pitää lähtee vähä juoksee tonne raittiiseen ilmaan nii aivot saa vähän happee. huh huh..