"Mä voisin mennä tupakalle", mä mutisen ja nousen ylös. Kuutti tarttuu mun ranteeseeni, katsoo mua silmiin.
"Älä viitti mennä just nyt."
"Miksi ei?"
"Koska", se aloittaa, vetää mua lähemmäs ja mä kumarrun kiltisti käskystä. "Koska mä haluan suudella sua nyt, kun tuo katsoo, ja mä en halua pussailla tuhkakuppia."
Mun vatsassa kuplii. Kuutti haluaa suudella mua. Kuutti haluaa suudella mua, Kuutti, Saab-kuski, haluaa suudella mua. Hetken aikaa mä mietin, mitä olisi tapahtunut jos mun auto ei olisikaan hajonnut, tai jos mä en olisikaan heittänyt puhelintani ikkunasta, tai mitä jos... mitä jos mä en olisi lähtenyt ollenkaan? Mä en halua ajatella sitä,
(koska kaikki olisi hyvin nyt kaikki ei ole hyvin nyt mikään ei ole hyvin)
se tuntuu liian kipeältä, vaikealta ajatella; mä olen pahemman kerran
(pahemman, otso pliis)
lipsahtanut Kuuttiin, niin voisi sanoa. Mä olen korviani myöten ihastunut
(etkä ole otso pliis tajua)
Kuuttiin. Mä vilkaisen baaritiskille, neiti ei peittelekään katsettaan, ja niin mä kumarrun kohti Kuuttia, painan huuleni sen huulille. Me suudellaan pitkään, teatraalisesti ja kieltä käyttäen, ja mua naurattaa, kun neiti baarimikko katsoo meitä, mä nousen seisomaan suoraksi ja se tuijottaa meitä edelleen ihan sumeilematta silmät suurina. Mä osoitan sille hymyn, ja se tuijottaa mua edelleen hämmentyneenä, niin että mä mietin että näytinkö mä sille persettä tai jotain muuta, no eikö se ole koskaan nähnyt miesparia suutelemassa? En mä kyllä tiedä että onko tämän kokoisissa kylissä miespareja, kovin vaikea uskoa, mutta ei sitä koskaan tiedä.