IRC-Galleria

Rakkautta ja LoitsujaSunnuntai 16.07.2006 01:33

A/N olen pahoillani tästä kirjoituksen kamalasta hitaudesta. olen ollut kamalan kiireinen ja kadotin inspiraationi täydellisesti hetkeksi... no joka tapauksessa saisinko pikku pikku kommentteja teiltä ihmiset??


Luku 2. Dracoko puhuu syvällisiä?

Hermione käännähti ympäri ja katsoi virnuilevaa Malfoyta silmiin. "Oliko sinulla jotain asiaa, vai miksi seisot siinä?" tyttö kivahti, koska häntä ei todellakaan kiinnostanut puhua Dracon kaltaiselle paskiaiselle.

"Äläs nyt suutu, minua vain rupesi ihmetyttämään, miksi sinä istut täällä tuulessa ilman takkia?" Malfoy kysyi yllättäen Hermionen täysin. Miksi Malfoy tuollaista ihmettelee? Hän mietti ihmeissään, eikä tiennyt mitä olisi vastannut pojalle.

"No, en jaksanut hakea sitä Rohkelikkotornista ennen tänne tuloa", hän mutisi vastaukseksi, "Olisitko nyt vaan kiltti ja jättäisit minut rauhaan? Minua ei todellakaan huvita juuri nyt puhua sinun kanssasi." Hermione käänsi katseensa pois päin Dracosta, sillä hän ei halunnut todellakaan nähdä pojan ylimielisiä kasvoja ollenkaan. Itse asiassa häntä ei kiinnostanut nähdä ketään juuri nyt. Hän tiesi, että hänen reaktionsa Harryn ja Ginnyn suudelmasta oli ollut hieman liian ylireagoiva, mutta ei voinut sille mitään, että käyttäytyi juhlimisen jälkeen harkitsemattomasti.

Draco ei sanonut mitään, eikä tehnyt elettäkään poistuakseen, mikä ärsytti Hermionea entisestään. Poika istahti Hermionen viereen ja alkoi nakella kiviä järveen. He istuivat pakoillaan sanomatta sanaakaan toisilleen pitkän aikaa kunnes Draco yllättäen alkoi kertoa, miksi hän oli tullut järvelle kävelemään.

"Isäni lähetti minulle vähän aikaa sitten pöllöpostia, jossa kertoi, että hän aikoo heittää minut pihalle kotoa koulun loputtua, ellen minä ole hankkinut itselleni vaimoa", hän sanoi hiljaa jättäen Hermionen kuuntelemaan ihmeissään.

"Isä saa jatkuvasti kaikenlaisia päähänpistoja, mutta tämä on kaiken huippu. Sillä minua ei todellakaan huvittaisi mennä kenenkään kanssa vielä naimisiin", poika jatkoi katse tiukasti maassa, "Tosin eipä minulla mitään paikkaakaan ole, jonnemenisin koulun loputtua. Työtä nyt toki saisin taikaministeriöstä, mutta isä uhkaa olla auttamatta minua suhteillaan työssäni etenemisen."

Hermione katsoi kummastuneena Dracoa, miksi poika halusi kertoa hänelle tämän ja pitäisikö hänen vielä vastatakin tuolle ylimieliselle moukalle? Ja kuvitteliko hän vain, vai oliko hän kuullut Malfoyn äänessä jotain syvällistä? Hrrr, kun täällä on sitten kylmä! Olisi pitänyt ottaa se takki mukaan.

"Toisaalta eipä minun tulisi ikävä kotiin, vaikka isä heittäisikin minut pellolle kartanostamme", Draco jatkoi vieläkin katse maassa, "sillä isä ei todellakaan ole koskaan kaivannut minua sinne. Suurimman osan kesistäkin hän on itse poissa kotoa ja minä vietän aikaa joko yksin tai äidin kanssa, mutta äitikään ei ole kovin kiinnostunut minusta. Hän on nimittäin jäänyt heroiiniin koukkuun. Aika outoa sinänsä, että minulla, jolla luullaan olevan täydellinen koti ja ainoasta pojastaan kiinni pitävät vanhemmat, onkin vain iso tyhjä kartano ja piittaamattomat vanhemmat."

"Ai jaa. Voi sinua. En olisi todellakaan uskonut, että asia onkin oikeasti noin. Olen todella pahoillani sinun puolestasi", Hermione sanoi myötätuntoisesti ääni kylmästä väristen. Silloin Draco katsahti Hermionea, jonka kädet ja huulet sinersivät jo hivenen.

"Herranen aika, sinähän sinerrät! Ota minun takkini nyt heti", Draco huudahti yllättävän isällisesti, mikä sai Hermionen hämmästymään taas kerran Dracon käytöksestä. Mikä ihme Malfoyta vaivaa? Ensin hän tulee ja istuu vieressäni, sitten jo kertookin kamalasta kohtalostaan. Ja nyt tyrkyttää jo omaa takkiaan minulle. Hemmetti, ei kai hän ole ihastunut minuun? Ei, ei se voi olla mahdollista. Mutta miksi hän sitten piittaisi minusta pätkääkään, jos hän ei olisi ihastunut minuun? Hänhän on haukkunut minua jo vuosien ajan kuraveriseksi.

Draco riisui takkinsa ja työnsi sen Hermionelle. Tyttö katsoi häntä aivan hölmistyneenä, mikä sai Dracon hymyilemään huvittuneesti, sillä monikaan ei ole saanut tuota kaikki tietävää tyttöä hölmistymään. Hän pujotti hieman liian ison takin tytön ylle ja katsoi syvälle tytön manteli-silmiin. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt tuollaisia silmiä. Noin ruskeita ja surullisia, mistä tuo suru sitten johtuikin.

Hermione tuijotti takaisin totisin ja surullisin silmin, kääntämättä katsettaan. Lopulta hän ei kuitenkaan kestänyt tuijottaa noihin jäänharmaisiin silmiin, joista kuitenkin löytyi jotain vallan odottamatonta. Dracon katse oli täynnä täysin hänen tavoilleen vierasta tunnetta, nimittäin rakkautta. Tämä jos, mikä aiheutti Hermionessa entistä enemmän hämmästystä, eikä hän siis vastustellut yhtään, kun Draco otti kiinni hänen leuastaan, suuteli hellästi ja pitkään häntä siinä järven rannalle.

Silloin Harry marssi erittäin vihaisena puun takaa paikalle, näyttäen siltä kuin olisi seurannut jo jonkin aikaa kaksikon tekemisiä. "Hermione, vaikka minä humalassa suutelen Ginnyä, niin pitääkö sinun heti juosta toisen pojan syliin? Ja vielä Malfoyn syliin?" Harry huusi naama punaisena, "Vai epäiletkö, etten rakastaisi sinua tarpeeksi?"

"Harry, luuletko tosiaan, että minä vain katson sivusta kun sinä jo melkein panit sitä lutkaa? Toisin kuin sinä, minä vain kiitin Dracoa siitä kun hän antoi minulle takkinsa,kun taas sinä ja se huora imeskelitte toisianne todella antaumuksella! Luultavasti jatkoitte siitä vielä kun minä poistuin paikalta, että turhaan väität minun juosseen Dracon syliin", Hermione kiljui takaisin naama yhtä punaisena kuin Harryllä.

"Ai, kutsutko sinä jo tuota mokomaa vitun hilleriä oikein etunimellä? En todellakaan olisi uskonut sinulta. Ja minusta ei todellakaan näyttänyt siltä, että sinä olisit antanut hänelle vain pikku pusun. Ehei, ei todellakaan. Ensinnäkin jos et itse huomannut niin tuo helvetin nilkki suuteli sinua suoraan suulle, käyttäen kieltä ja te imeskelitte toisianne varsin pitkään", Harry karjui syljen roiskuessa suusta.

"Ketä sinä nimittelet ja miksi?" Draco sanoi uhkaavalla äänellä, "Minä en tietääkseni ole mikään vitun hilleri saatikka sitten helvetin nilkki. Niin kuin sinä olet." Hänen erittäin lihaksikkaan ja mahtavan näköisen vartalon joka ikinen lihas näytti pullistelevan, kun hän uhkaili Harryä. Hermione huokaisi, sillä hän tiesi, mitä seuraavaksi ehkä tapahtuisi.

"Niin varmaan, näpit irti minun tyttöystävästäni senkin paskiainen!" Harry sähisi Dracolle hampaittensa välistä. Samalla hän kaivoi farkkujensa taskusta taikasauvansa ja kuiskasi: "Aloitatko kaksintaistelun ilman adjutanttia?"

Nyt Dracollakin oli jo sauva esillä ja hän heitti takaisin: "Sinä kuolet Potter! Ja turha kuvitella, että minä olen siepannut sinun pikku tyttöystäväsi, jota sinä niin selvästi petät. Kunniakas mies ei todellakaan käyttäydy tuolla tavoin, ja sellainen minä olen."

"Kidutu! Senkin saatanan paska!" pääsi Harryn suusta, punaisen valon välähtäessä. Draco väisti loitsun taidokkaasti huispauksessa kehittyneiden lihaksiensa avulla.

"Hahhah Potter. Tuollaiset on helppo väistää. Et ole tainnut paljon langetella anteeksiantamattomia kirouksia. Ai jai ei sovi tuollaisen homo-rehtorin lemmikin tyyliin. Tainnutu!" Draco huusi, mutta Harry ehti sukeltaa maahan ennen kuin loitsu osui. Hän pomppasi kuitenkin pystyyn salamana ja tarttui Dracoa kurkusta.

"Sinä et hauku Dumbledorea! Mitä sitten vaikka kävinkin hänen luonaan yksityistunneilla?" Harry kähisi naama punaisena, Dracon yrittäessä potkia häntä munille samaan aikaan kun kuristi toista poikaa.

"Riittää!" Hermione kiljui. Kumpikin poika katsoi tyttöä ihmeissään, Harry tukistaen Dracoa ja Draco Harryn jalkaa purren. "Olette kumpikin syvältä! En tarvitse kumpaakaan. Ja mitä Harry sinä ja Dumbledore teittekään niillä yksityistunneilla?" tyttö tuijotti hetken poikaa itkun punoittaneilla silmillään ja juoksi pois.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.