IRC-Galleria

1 kuukausi + 1 viikko + 4 päivää => maailman valloituksen alku tuntemattomassa


still waitin' for information. where are the absolutely nice people who wants to let me live with 'em???

Boston by Augustana

In the light of the sun, is there anyone? Oh it has begun...
Oh dear you look so lost, eyes are red and tears are shed,
This world you must've crossed... you said...

You don't know me, you don't even care, oh yeah,
She said
You don't know me, and you don't wear my chains... oh yeah,

Essential yet appealed, carry all your thoughts across
An open field,
When flowers gaze at you... they're not the only ones who cry
When they see you
You said...

You don't know me, you don't even care, oh yeah,
She said
You don't know me, and you don't wear my chains... oh yeah,

She said I think I'll go to Boston...
I think I'll start a new life,
I think I'll start it over, where no one knows my name,
I'll get out of California, I'm tired of the weather,
I think I'll get a lover and fly em out to Spain...
I think I'll go to Boston,
I think that I'm just tired
I think I need a new town, to leave this all behind...
I think I need a sunrise, I'm tired of the sunset,
I hear it's nice in the Summer, some snow would be nice... oh yeah,

Boston... where no one knows my name... yeah
Where no one knows my name...
Where no one knows my name...
Yeah Boston...
Where no one knows my name.


<3 :')

http://www.youtube.com/watch?v=LbNtPXYL2lI

:'DD niinpä niin...

http://vaahteramaa.vuodatus.net

:DD stooria mun maailmanvalloitus operaatiosta ja sen etenemisestä

tasan 2 kuukautta lähtöön.
61 aamua jäljellä sitten se on paipai eviwan

mihin se vuos katos?! aika menee liian nopeesti. varsinki ku on hauskaa :DD
mulla on ollut uskomattoman hauska vuosi. ehkä seuraavakin on yhtä hauska. ;D eipä sitä vielä tiedä...

[x] Molemmat vanhempasi ovat suomalaisia.
[x] Olet syntynyt Suomessa.
[ ] Sukunimesi päättyy -nen tai -la/-lä.
[x] Tunnet vähintään viisi ihmistä, joiden nimi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Sinun nimesi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Olet alkoholisti.
[x] Olet ollut masentunut tai tunnet vähintään viisi ihmistä, jotka ovat (olleet) masentuneita.
[ ] On suuri mediatapahtuma, kun joku ulkomaalainen B-julkkis mainitsee kotimaasi.
[ ] Sinulle "rusketus" tarkoittaa sitä, että erottuu lumihangesta.
[ ] Olet äärettömän kiinnostunut ulkomaalaisten ajatuksista kotimaastasi.

Tähänastinen tulos: 4

[x] Pidät hernekeitosta ja tiedät, mihin viikonpäivään ja jälkiruokaan se kuuluu yhdistää.
[x] Rakastat suklaata ja/tai salmiakkia.
[ ] Rakastat ruisleipää.
[x] Olet ostanut nakkikioskilta makkaraperunat.
[ ] Olet tapellut nakkikioskin jonossa.
[ ] Juot kahvia useamman kupin päivittäin.
[x] Syöt perunaa melkein joka päivä.
[x] Itsenäisyyspäivää kuuluu viettää sytyttämällä kaksi kynttilää ja katsomalla, kuinka presidentti kättelee julkkiksia kaksi tuntia. :D
[ ] Muistelet vieläkin vuoden 1995 jääkiekkomaailmanmestaruutta.
[ ] Muistelet vieläkin, kuinka Aino Acktén lausuma "aja hiljaa sillalla" valittiin kauneimmaksi lauseeksi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Tähänastinen tulos: 9


[ ] Sauvakävelet.
[ ] Kuuntelet raskasta musiikkia.
[ ] Seuraat formula 1:tä ja/tai mäkihyppyä.
[x] Marjastat ja/tai sienestät.
[ ] Sinulla tai perheelläsi on kesämökki.
[x] Juhlit juhannusta.
[x] Puhut ulkomaalaiselle väkisin englantia, vaikka tiedät tämän ymmärtävän suomea. Toisaalta puhut ulkomaalaiselle suomea, vaikka tiedät, ettei tämä ymmärrä.
[ ] Sinusta suurin osa lauluista, jotka eivät ole mollissa ovat huonoja.

Tähänastinen tulos: 12


[x] Sinulla on jotain Marimekon valmistamaa.
[x] Sinulla on jokin tuote, jossa on Marimekon Unikko-kuosi.
[x] Sinulla on Iittalan/Arabian/Hackmaninastioita/keittiötarvikkeita.
[x] Luet Aku Ankka -lehteä.
[x] Rakastat Muumeja.
[x] Tasavallan presidentistä puhuttaessa puhutaan "siitä," lemmikkimarsusta puhuttaessa puhutaan "hänestä."
[x] Sinusta järvet eivät ole eksoottisia.
[x] Tiedät, että aamulla ei kuulu puhua.
[ ] Odotat, että vihreä valo vaihtuu, vaikka kadulla ei olisi yhtään autoa.
[x] Sinusta on ihan tavallista ettet kävelyllä törmää yhteenkään ihmiseen.

Tähänastinen tulos: 21


[x] Sisällä on liian kylmä, jollei ole vähintään 20 °C.
[x] Ulkona 20 °C on liian kuuma.
[x] Alle 65 °C sauna on kylmä.
[x] Ulkona voi olla ilman pipoa pakkasella.
[x] Tiedät ainakin viisi eri tyyppistä lunta tarkoittavaa sanaa.
[ ] Jos muukalainen hymyilee sinulle, oletat hänen olevan humalassa tai ulkomaalainen.
[ ] Sinulle 'eurooppalainen' tarkoittaa ihmistä, joka on Länsi-Euroopasta, muttei Pohjoismaista.
[x] Hiljaisuudet keskustelun lomassa kuuluvat asiaan, eivätkä häiritse sinua yhtään.
[ ] Pyydät anteeksi, jos olet minuutinkin myöhässä.
[x] Ymmärrät, että "m" tarkoittaa "kyllä," "nngg" tarkoittaa "ei" ja "mnt" tarkoittaa "huomenta."

Kokonaistulos: 28

Kerro kokonaistulos kahdella, niin saat suomalaisuusprosenttisi.
Otsikoi muistiinpano "Olen -tuloksesi-% suomalainen!"




oon vaan 56% suomalainen :D

17.5.
Paris here I come!! :DD

13.8.
Ei malta odottaaaaa!!! xDDD
Ja takasin en tuu ennen kuin on pakko :D

A/N: Tällä kertaa teksti oli äikän työtä varten... :D Ainut hauska osuus siitä työstä. Tehtävä oli siis muuttaa joku runo/laulu proosaksi ja tälläisen mä väänsin PMMP:n laulusta Joku raja.
Hope ya like it!! :D


▫▫▫Joku raja▫▫▫

Makaan hiljaa paikoillani ja kuuntelen vaimeaa kuorsaustasi. Päätäni särkee inhottavasti. Tunnen kuinka kesäiset aamuauringon säteet tunkeutuvat verhon raosta ja paistavat suoraan silmiini. Puristan silmiäni tiukemmin kiinni. En haluaisi herätä, olen liian väsynyt. Käperryn kerälle yrittäen vältellä itsepintaisia säteitä.

Lopulta luovutan ja nousen istumaan. Vilkaisen sinua ja ähkäisen kun kipu vihlaisee hartioitani. Makaat mahallasi kiertyneenä tiukasti peiton ympärille. Pidät siitä kiinni kuin elämäsi riippuisi siitä. Huokaisen hiljaa toivoen, että pitäisit minua joskus noin tiukasti, mutta hellästi sylissäsi. Nousen, nappaan muutaman vaatteen maasta ja hiivin hiljaa ovelle, sillä en halua herättää sinua. Käännät kylkeäsi oven narahtaessa, muttet herää. Ethän sinä ikinä herää ennen kymmentä kun sinulla on vapaapäivä.

Tiputan vaatteeni oven viereen ja raahustan keittiöön. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, pitäisi kai käydä kaupassa. Teen itselleni kupillisen pikakahvia. Eteisestä kuuluu postiluukun rapinaa ja pian tömähdys postin pudotessa sisään. En vaivaudu hakemaan sitä, siellä on kuitenkin vain läjä laskuja. Väsyneenä mietin eilistä ja huomaamattani teen jo toista pikakahvi kupillista. Suutuit taas eilen jostain, mitä en enää muista. En ollut edes yrittänyt paeta, sillä se yleensä vain pahentaa raivoasi. Kyynel vierähtää poskelleni ja tahtomattani värähdän muistaessani kuinka kipeästi rullalle käärimäsi sanomalehti läjähti kasvoihini.

Juon jo kolmatta kupillista pikakahvia, eikä turta väsymys ole kadonnut mihinkään. Huuhtelen kupin ja menen suihkuun. En halua katsoa peiliin, sillä jäsenissäni viipyvä kipu kielii alastonta vartaloani peittävistä mustelmista. Kuuma vesi lieventää hieman aristavia lihaksiani. Puen makuuhuoneen ovella olevan vaatemytyn päälleni kiinnostumatta niistä. Pesen hampaat, mutta jätän meikkaamatta. En halua nähdä kasvojani peilistä.

Nousen bussiin, joka kiertää torin kautta. Kello ei ole vielä kahdeksaakaan, mutta tori ympäristöineen kuhisee jo elämää. Pankin lähistöllä seisoskelee kärsimättömiä vanhuksia odottamassa pääsyään tallettamaan vähiä ropojaan säästötileilleen. Voisi luulla, ettei niillä olisi kiire, sillä mitä muuta vanhuksilla on kuin aikaa? Hyppään pois bussista yhtä pysäkkiä liian aikaisin ja kävelen hitaasti kohti rantaa kiertäen ainakin puoli kilometriä pitemmän reitin kautta sairaalalle. Pukukopissa huomaan olevani jälleen viimeisenä paikalla. Pitäisi kai vaihtaa yövuoroon.

Vaihdan ylleni työvaatteet ja väännän reippaan kestohymyn kasvoilleni. Hymyn takana olen kuitenkin täysin rikki. Menen hämilleni jokaisesta hankalammasta kysymyksestä. Näitä tällaisia päiviä on jo liikaa. Kuljen kuin robotti ympäriinsä tajuamatta kunnolla, mitä ympärilläni tapahtuu. Jokainen särkevä solu minussa huutaa sinua lopettamaan. Vannon itselleni jos lyöt vielä kerrankin, niin minä tapan sinut. Isken jollain niistä lukuisista tavaroista, millä sinäkin olet minua hakannut.

Muistan vielä hämärästi kuinka joskus pienenä enkeliksi pääseminen oli tärkeä päämäärä. Äiti neuvoi pysymään tiukasti taivaan tiellä. Enää en välitä. Mitä sitten vaikka en pääsekään taivaaseen? Ei kai ikuinen pimeys ja kadotus voi olla niin paha verrattuna kidutukseen kanssasi? Eihän siellä tarvitse edes muistaa nimeään tai menneisyyttään.

Lounaalla ne kysyy mustelmasta poskellani: ”Taasko se äijä hakkasi sua?” Nyökkään hiljaa ja käännän katseeni. ”Miksi sä kestät tota kaikkea? Mikset sä jätä sitä paskiaista ja lähde?” Vastaan etten tiedä. ”Etkö sä tajua, että on parempikin tapa elää? Sun oma vika kun jäät tuollaiseen.” Säälivät katseet tuijottavat selkääni, kun kävelen pois. En osaa vastata niille, koska en tiedä vastauksia itsekään. Pelkään tietämättä mitä pelkään. En ole nainen, en yhtään mitään – kidutettu eläin häkissä.

Matkalla kotiin mietin lopettaisitko jos olisin mukavampi. Jos näyttäisin kauniimmalta ja leipoisin useammin? Rakastan sinua vieläkin, vaikket enää ole se sama mies kuin ennen. Se mies, joka muisti syntymä- ja vuosipäivät. Se mies, joka ei hakannut…

Avatessani ulko-oven huudat olohuoneesta jotain ruuasta. En kuuntele vaan menen pesemään kädet. Sinä kävelet vessaan kädet nyrkissä ja naama irvessä. Sanon jotain, väistän ja juoksen kuin sumussa keittiöön. Minua suututtaa oma heikkouteni. Seuraat perässä, tartut olkapäästäni kääntäen minut ympäri. Et huomaa kädessäni olevaa veistä.

Suljen silmäni ja hengitän raskaasti. Kun avaan ne, ulkona hämärtää jo. Napsautan huoneiston kaikki valot päälle ja kävelen mitään näkemättä suihkuun. Väännän suihkun päälle. Kylmä vesi valuu päälleni turruttaen aistini. En huomaa itkeväni.

Sinä et huuda enää koskaan.

Vaahteran lehti



Tuuli suhisi puiden latvoissa saaden ne huojumaan kevyesti. Toisinaan maahan leijaili kauniita syksyn värjäämiä vaahteran lehtiä. Ne laskeutuivat pehmeästi maahan peittäen kostean nurmikon hitaasti alleen. Oli ensimmäinen päivä pitkiin aikoihin kun ei satanut. Auringon kultaama vaahterametsikkö suorastaan hehkui kaikissa punaisen ja keltaisen sävyissä.

Läiskis. Loiskis. Pieni lapsi loikki iloisena vesilätäköstä toiseen pitkin kuoppaista hiekkatietä. Hän oli punaisissa kumppareissaan ja keltaisessa auki roikkuvassa sadetakissaan aivan kuin pieni vaahteran lehti. Kaunis, pieni vaahteran lehti, joka unohtuu leijailemaan kohti maata ilman huolen häivää ikuisuudelta tuntuvaksi hetkeksi. Kuravettä roiskui joka puolelle läiskittäen keltaisen sadetakin ruskeille laikuille. Lapsi ei sitä huomannut vaan jatkoi iloista pomppimista ja pyörähtelyään kohti vaahterametsikköä.

Metsikössä hän vihdoin pysähtyi paikoilleen ihailemaan upean väristä lehvästöä. Katsellen ylöspäin hän pyöri hitaasti paikoillaan. Pieni lehti leijaili häntä kohti. Lapsi kohotti kätensä kohti lehteä napaten sen kiinni ilmasta. Hetken verran lapsi vain katseli kämmenellään lepäävää kirkkaan keltaista, silti kuitenkin hieman punareunaista lehteä. Hän siveli sen röpelöistä reunaa pienellä pehmeällä sormellaan.

Kauempana metsikössä vanha hopeinen auto luisui vauhdilla mutkaan lennättäen soraa tietä reunustavien vaahteroiden päälle. Mieletöntä vauhtia kaahaten se luisui uuteen mutkaan. Yhtäkkiä sen eteen ilmestyi jostakin pieni lapsi keltaisessa sadetakissaan.

◊◊◊◊◊

Käppyräinen likaisen ruskea pyöri maassa tuulen mukana. Vaahteroiden rungot natisivat valittaen. Kaikkialla oli synkkää ja ruskeaa. Kaikki iloisen kirjavat lehdetkin olivat kadonneet. Jäljellä oli vain kylmä yksinäisyys ja pimeys odottamassa talven saapumista.

Pitkään mustaan takkiin verhoutunut nainen käveli pitkin kuoppaista hiekkatietä kohti vaahterametsikköä. Käsissään hän piteli pientä polttamatonta kynttilälyhtyä. Saapuessaan metsikön reunaan hän seisahtui. Henkäisten syvään nainen astui oksistojen alle. Tuska ja kaipaus loistivat hänen silmistään kirkkaina. Kävellen hitaasti eteenpäin nainen katseli ympärilleen, toivoen ettei olisi tullutkaan tänne. Haavat sydämessä olivat vieläkin syvät.

Kapean hiekkatie kaartui tiukaksi mutkaksi. Nainen pysähtyi paikoilleen. Siinä se oli. Pieni, valkoinen risti tien vieressä. Hän avasi kynttilälyhdyn kannen kaivaen samalla taskustaan tulitikkurasian. Hetken hän raapi turhautuneena tikkuja, kunnes viimein yksi syttyi. Varmistettuaan, että kynttilä ei sammu heti, hän sulki kannen ja kyykistyi laskemaan sen pienen valkoisen ristin eteen. Ristin, jonka pieneen metalliseen laattaan oli kaiverrettu vaahteran lehti.