IRC-Galleria

Taas mennyt niin pitkään viimeisestä kirjoittelusta.. Päivitellääs vähän..

Eilen siis olin siipi maassa, mutta elämä jatkuu. Kylmettäis vain itsensä niin pärjäis helpommin..

Tänään Munkki on startilla taas. Kesäkuussa oltiin Kauhavalla, jalan kipuilun takia tauolta ekaan starttiin.. Muuten hyvä, mutta jo lähtökiihdytyksen jälkeen iski katastrofi. Edellä ajanut valjakko pysähtyi, sen kuski otti laukkaavaa hevosta rajusti kiinni, me mentiin päälle. Minä lensin rataan, Munkki jatkoi paniikissa menoaan. Muut hevoset ehti väistää, eli en jäänyt onneksi takaatulevien jalkoihin. Oksetti ja huimasi, mutta pakko oli päästä radan reunalle, ettei Munkki juokse mun yli. Polveen sattui. Munkki kiersi kolme kierrosta radalla, hyppäsi sitten varikon portin yli kärryt yhä perässään, ja Hietasen Jere sai napattua ruunan kiinni ennenkuin se ehti kadota kohti Kauhavan keskustaa.. Toiselle hevoselle tai ohjastajalle ei käynyt kuinkaan, jäivät lähes törmäyspaikalle kunnossa. Mä siirryin ambulanssiin ensiapuun. Ihmisjoukko purki Munkin valjaista, Petri talutti sen kopin luokse. Ell kävi katsomassa, ei kuulemma ontunut, ohjat jätti pahat haavat toisen takajalan sisäreiteen. Parin kämmenen leveydeltä nahka palanut ja viiltoja täynnä.. Mulle polvi pakettiin ja käsky terveyskeskukseen seuraavaksi päiväksi. Lähdettiin vahinkoilmoituksen teon jälkeen kotiin. Toinen osallinen kuski sai kilpailukieltoa ja sakot kiitos toppauksensa. Kotiin kun päästiin, Munkki oli hikinen ja tärisi. Tarhaan viedessä ontui. Seuraavana päivänä se oli niin kipeä ettei kävellyt. Klinikalle siis. Minä taas itku kurkussa että se on menoa nyt. Ei ollut, ei murtumia, HUH! Hoitoa vain taas ja tauolle. Mulla polvi kipuilee toisinaan vieläkin, mutta kuvat yms oli ok. Seuraavalla viikolla poistin orastavaa ajokammoa Super Vivianin rattailla, lämmitin sen raveissa.. Hyvin meni vaikka hirvitti.

Elokuussa päästiin startille taas. Seinäjoelta tuli ihmeellinen laukka, muutama askel vain, mutta mahkut meni heti. Aika oli ihan hyvä. Seuraavana Kannus. Edellisenä päivänä viimeistely menimönkään, Munkki skitsahti. Ratsastuslenkin puolivälissä tulin satulasta alas, työstin maastakäsin ruunaa ja menin uudelleen selkään. Vähän parempi, mutta outo kuitenkin. Maastossa se oli pukitellut, hyppinyt pystyyn, sinkoillut, käytiin ojissa, ryykättiin, jumitettiin jne. Kaikkea siis. Pyörin koulun pihalla että sain hieman rennommaksi, sitten vain lopetin. Kannuksessa hepo käyttäyty hyvin, päästiin matkaankin suht ok, jonon perälle toiselle radalle. Ekassa kurvissa hevoset laukkoi, edellä tuli haitariliikettä kun joku pässi veti kiinni, muttei onneksi kolaroitu. Pidin paikkani jonon hännillä viimeiseen kurviin asti, selät alko tuleen vastaan niin käänsin ulospäin, lopulta seitsemännelle radalle asti, ja Munkki meni kuin tuulispää! Se ennätti toiseksi ennätystä sivuavalla ajalla 20,0 :D Eikä tietoakaan laukoista! Jes!

Seuraavana päivänä onnuttiin taas. Munkki ei varannut painoa OE jalalle ollenkaan. Klinikalle mars. Vaan enpä saanut ketään kiinni. Enkä muitakaan ELL! Ei Oulusta, Ylivieskasta, Kaustiselta, Perhosta, Kiuruvedeltä, Laukaalta... Apua! Viimein Moisanderi vastas, hän on Helsingissä lomalla. Ai kun kivaa. Kirjoitti kuitenkin kipulääkereseptin ja ehdotti Kauhavaa. Sinne päästiinkin ja eikun kuviin. Ei löytyny murtumia. Ei löytyny kaviosta mitään. Hankkarin ultrasta tuumas et 20% menny, ihme kun ontuu näin paljon. Jalassa ei siis mitään näkyvää, ei turvotusta, ei lämpöä ei mitään. Hoidoksi vähän vaikka mitä, kylmää, varuilta kortisonia ja penkkua piikkikuuri yms. Ontuminen ei lopu. Ei millään. Kengitys viikon päästä, kaviossa valtava paise. Ontuminen loppuu kuin seinään. Herää kysymys menikö se hankoside vai ei? Pari päivää katselen, käyn ajamassa, ratsastamassa, hyppäämässä esteitä, hiitillä.. Kaikki menee hyvin.. Startissa taas tänään siis. Kaustisella lounareissa ryhmä. Ei paha, mutta yllättäjiä voi olla joukossa. Katsotaan.

Ilpo kävi hetken meillä hoidossa ja reenissä. Ei jäänyt kun ei hinnasta päästy sopuun, ihana hevonen kyl.

Ossi ei tullut kantavaksi ja on alkanut treenaamaan pikkuhiljaa. Kinnermurtuma parantunut odotusten mukaisesti.

Simo käytiin hakemassa Kauhajoelta. Pieni ja nätti kuin karamelli, arka ja kenties kipeä? Katsotaan. Akille meni tämä 2v ruuna.

Vallu ON kantava :) Voi sitä onnen määrää ja ihanaa hevosta. Sillä oli VE jalassa vuohisessa nestepatti, bliistrasin, ja se häipyi. Mamman mussukka :D

Oulaisissa kävin Munkin kanssa tuossa yks viikonloppu. Ajoin Simon ja Leilan (Akin ja äidin liisinkiheppa) ja jännää oli. Ei sentään käyty ojassa kuten Akilla ja Leilalla on tapana :D Oli kärryt tai ei.. Aki hieroi Munkin, ja hoiti uudella UÄ-laitteella jalkoja. Kiva :)

Oon käyny nyt Kiven tallilla tunneilla. Tykkään opetuksesta ja hevosista. Härdelliäkin oli, jäin yks päivä säikähtäneen hevosen alle kun olin taluttamassa sitä sisälle. Se osu mua jalalla naamaan ja reiteen, mutta mustelmilla ja jäykkyydellä selvisin. Ens viikolla koulu ja estetunnit taas.

Kikan Lulua kävin yks pv ratsastaan kans. Kicka piti meille estetuntia ja huh hellettä ku oli hirveetä xD Vissiin liian paljon taukoa kentällä hyppäämises, vaan ei, ihan kivaa se oli! Uudestaanki ku ennättäis.

Ja mikä parasta. Lähen Saksaan töihin :) Ou jee, pois täältä, samoista ympyröistä! Marraskuun puolivälissä vaihdan maata. Pai pai kateelliset :) Loppuvuosi meneekin sitte siel :)

Kesän olin Savelassa töissä, se homma poiki tuon Saksan duuninkin. Kivaa oli, ei siinä mitään.

Ai niin ja AAAAAAAAAROOOOOOOOOOOOOO :D Aaro on syntynyt 2.6. ja on saksanpaimenkoirauros :D Suloinen ja terävä kaveri :)

Huti suoritti paimennuksen alokaskokeen ja oli Aussielehdessäkin, jopa kuvan kera :D

Haamua kaipaan harva se päivä. Yleensä vain muistelen lämmöllä, mutta joskus ottaa aika kovillekin. Sellaista vaan ei ole toista. Izmon homma kaatui, kun omistaja lakkasi maksamasta mitä oltiin sovittu. Vein ruunan vuodenvaihteessa pois, enkä tiedä mitä sille kuuluu. Onneksi en ehtinyt kiintymään. Onneksi on valokuvat Haamusta. Niitä ja muistoja multa ei vie kukaan.

Felikin oli taas yhteyksissä. Mitä se mulle enää kirjoittaa? En tajua. Ihmiset on kummallisia. Sallaa näin täällä Suomessa kesällä, käytiin Lupan kanssa moikkaamassa ja teki kyllä hyvää :) Sain siskon takaisin :)

Mutta nyt lähden valmistautumaan starttiin :) Toivotaan että Munkin jalat kestää :) On se vaan kiva hepo vaikka välillä tuntuu et muutama ruuvi täytyy löysällä olla.. Ehkä onki, ku se mun kanssa pärjää niinkin hyvin. Ihmiset kuulema ei pärjää kun oon niin hankala. Aamun muuten pelasti Livskun viesti,tuli just oikeaan aikaan ja sai mielen sata kertaa paremmaksi :) Omat blogikirjoituksetkin luin läpi, kaikenlaista sitä onki koettu. Noh, semmost se joskus on, joskus sataa ja joskus ei :) Toivottavasti tänään ois poutapäivä ;) Ja sunnuntaina kans, olis mätsäri molempien heppojen kanssa..

Johonkin asti, moro!