Kuin ollakkaan kun sitä herää taas vuoden tapahtumien jälkeen miettimään. Tasan vuos sitte "hippeiltii" tämän pojan kaa liedossa, aurajoen saatanan kauniista sinestä ja karhupullosta nauttien. Ei meil ollu hajuakaan muusta ku rakkaudesta ja kaljasta, pilvistä taivaalla ja päästä puhumattakaa... Vapaana matkaamaan.
Eihän me edes uskottu muiden epäilijöiden rinnalla mein yhteiseen seikkailuun, "Kuhan ollaa ja hengallaa, turha täs mitää on ruveta pesää rakentaa" Onnellisen oloinen pariskunta sanoi ja otti hörpyt oluestaan..." =)
Siinä me maattiin liedon mattojenpesupaikalla, laiturilla joka oli menneeksi talveksi nostettu rannalle. Me puhuttiin ja puhuttiin, mistä moinen johtu? siitäkö että olut oli saanut meidät rennoiksi lihaksista sydäntä myöten vai siksikö kun me tunnettiin sielunkumppanuutta. Silloin tämä poika jo kutsui mua soulmateksi.
Näin vuoden jälkeen kun katselen aurajoen saatanan kaunista sinettä täält åbusta käsin kun vierelläasun, ja tunnen sen saman tuoksun kuin sillon mattojenpesupaikalla, tulee autuaasti mieleen se kuin vapaa sillon oli lähtemään ja tekemään mitä tahtoi. Okei, nyt ihmiset ajattelee tästä sitoutumisen ja oman yhteisön perustamisesta (perhe siis) "et mitäs läksit ja tipuit ansaan?" Niin kun pari multa on kysynykkin. Tätä "ansaa" miettiessään ja eläessään täällä rajoituksien valtakunnassa omaan vapaan sydämen kanssa joka löysi toisen vapaan sydämen (ja lisää vapaita pieniä sydämiä luvassa!) voin vaan sanoa että koskaan en ole ollut vapaampi enkä koskaan ole ollut näin avoin kaikelle elämälle, vanhalle ja uudelle. Niinsanottu rajoitus onkin vapaus, kun tähän astisen elämäni olen ollut vapaa menemään fysiikkani kautta, mutta sielunvaellus alkoin vasta kun voin vaeltaa rauhassa, aloillani, jalat maassa mieli taivaassa.
Tänne mut aurajoki toi. Keväästä kevääseen ja rakkaudesta autoon =) Seuraavana keväänä ollaan luultavasti purjehdittu taas aurajoen saatanan kaunista sinistä pintaa pitkin täältä taaksepäin, sinne mistä lienenkin, mistä juureni juontaa. Kotiin. Lapsuuteni Vintalaan <3