IRC-Galleria

Portugalin kuumottavan kaunis energia se vaan jäi valaisee mun sydäntäni ikuisesti <3 wouwou mitä ihmisii ja maisemat. Lissabonin kaupunki oli mun New york! <3

rakkaudella elissabonbon

Mä tunnen sinut pikkusisko
me vaikka vasta kohdattiin
niin monin kasvoin ennenkin sä vierelläni maannut oot

Takkuiset hiukset rinnoillasi
aamuyön utu silmissä
kuin lihaksi ois tulleet kasteiset niityt, unenlaaksot

Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
kun hetken vain sut pitää sain ja unohtaa

Kun unessasi pikkusisko
puupurjellasi purjehdit
ja aamutähti otsalla astelet yön laitoja

Sateiset saaret lännen ääreen
kirsikan kukat Japanin
niin etelä ja pohjoinen kaikki meitä varten on

Ikuisuus, yksi huokaus vain
yksi yö kuin koko elämä
tuoksussasi kevään tuhannet

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

kaiken jälkeen kuitenki sataa, joten hanki vittu sateenvarjo! meil ei sitäkää ole!

Ja elämä on helppoo, sillon kun on joku josta pitää kii

Huomenta. olen vielä vuoteessa: sain sairas lomalla ke asti:huomenna toisin ne pareit koululle. Ja todella pahoillaan et loppu metereil taas...
ellt

hmmm kunto on ollu taas melekoinen! =) se oli sillon se =)

Kuin ollakkaan kun sitä herää taas vuoden tapahtumien jälkeen miettimään. Tasan vuos sitte "hippeiltii" tämän pojan kaa liedossa, aurajoen saatanan kauniista sinestä ja karhupullosta nauttien. Ei meil ollu hajuakaan muusta ku rakkaudesta ja kaljasta, pilvistä taivaalla ja päästä puhumattakaa... Vapaana matkaamaan.

Eihän me edes uskottu muiden epäilijöiden rinnalla mein yhteiseen seikkailuun, "Kuhan ollaa ja hengallaa, turha täs mitää on ruveta pesää rakentaa" Onnellisen oloinen pariskunta sanoi ja otti hörpyt oluestaan..." =)
Siinä me maattiin liedon mattojenpesupaikalla, laiturilla joka oli menneeksi talveksi nostettu rannalle. Me puhuttiin ja puhuttiin, mistä moinen johtu? siitäkö että olut oli saanut meidät rennoiksi lihaksista sydäntä myöten vai siksikö kun me tunnettiin sielunkumppanuutta. Silloin tämä poika jo kutsui mua soulmateksi.

Näin vuoden jälkeen kun katselen aurajoen saatanan kaunista sinettä täält åbusta käsin kun vierelläasun, ja tunnen sen saman tuoksun kuin sillon mattojenpesupaikalla, tulee autuaasti mieleen se kuin vapaa sillon oli lähtemään ja tekemään mitä tahtoi. Okei, nyt ihmiset ajattelee tästä sitoutumisen ja oman yhteisön perustamisesta (perhe siis) "et mitäs läksit ja tipuit ansaan?" Niin kun pari multa on kysynykkin. Tätä "ansaa" miettiessään ja eläessään täällä rajoituksien valtakunnassa omaan vapaan sydämen kanssa joka löysi toisen vapaan sydämen (ja lisää vapaita pieniä sydämiä luvassa!) voin vaan sanoa että koskaan en ole ollut vapaampi enkä koskaan ole ollut näin avoin kaikelle elämälle, vanhalle ja uudelle. Niinsanottu rajoitus onkin vapaus, kun tähän astisen elämäni olen ollut vapaa menemään fysiikkani kautta, mutta sielunvaellus alkoin vasta kun voin vaeltaa rauhassa, aloillani, jalat maassa mieli taivaassa.

Tänne mut aurajoki toi. Keväästä kevääseen ja rakkaudesta autoon =) Seuraavana keväänä ollaan luultavasti purjehdittu taas aurajoen saatanan kaunista sinistä pintaa pitkin täältä taaksepäin, sinne mistä lienenkin, mistä juureni juontaa. Kotiin. Lapsuuteni Vintalaan <3

Kaikki hyvin on,
en ole erityisen onneton.
Joskus hetkittäin
mietin, onko sittenkään hyvä näin.

Pelkään sitä päivää,
kun sä kerrot löytäneesi viimein jonkun;
en aio hajottaa sun takiasi
tätä rakennelmaa.

Sillä mielessäni leikin:
jo tänäänkö lähtisin?
Näin sut liian myöhään.

Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää
miltä tuntuisi,
jos pitelisit mua lujasti.
Saisin viipymään
kätesi kädelläni pidempään.
Hän kysyy: "Mitä mietit nyt?
Oot pitkään itseksesi hymyillyt."
Vastaan: "En mitään!"
Kasvot kiveä, mutta sydän hyppää.

Joku päivä, kun roskat vien,
kävelen pois saman tien.
Näin sut liian myöhään.
Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää.

Kun tänään lapset mä tarhaan vien,
mietin, että lähdenkin saman tien.
Näin sut liian myöhään.


paula vesala

Eilen en tiennyt että tänään putoan kuoppaan
Tänään en tiennyt eilen vielä olevani onnellinen
Takaisku ja kuoppaan kaadun

Eilen uskoin enkeliin joka nostaa mut mistä vaan
Tänään sen totesin olevan minä
Kuopassa.

Eilen en tiennyt kuinka maailma ottaa veronsa
Tänään tiedän että se totta on
Huomisen tiedän jo, kuopasta ylös yritän

Taistelutantereeni valjastan.

Huomisen ja ylihuomisen taistelen
Eilisen varjoja vastaan.

ellü

Yöt loppuvat liian aikaisin, päivä liian myöhään valkenee
Lumi peitti taas maan johon kuunsilta koskettaa
Sydän itkee, kyyneliä et enää nää
ne yöhön myöhäiseen häviää

Silta yön ja päivän välille hohtaa kauniista
silta on liian lyhyt tänä yönä
aamu sarastaa ja vie yön varjon kasvoiltani mukanaan
olen omillani

Päivä saapuu valollaan tuo uuden yön mukanaan
en jaksa enää odottaa
että kuunsilta auttaa mua kulkemaan
yöstä paivään
päivään yön hämärään....

ellü

Voitko kertoa, minne matkamme vie
ajasta ikuisuuteen
kääntyyko siellä meidän tie
takaisin matkaan

Voitko kertoa miksi laulumme muistiin jää
sinne minne kaikkien tie vie
muistoihin
siellä on matkamme pää
muistoissa

Voitko kertoa jatkammeko kaikki yhdessä
siellä mistä saduissa kirjoitetaan
taivaankannen takana
siellä kaukana kauniissa
siellä valossa
siellä ajassa
siellä ikuisuudessa

siellä mistä me voidaan satuja kertoa


ellü